Heinimäinen retki 2022

Ja taas mennään, partioretki again! Perinteisesti ollaan syksyn alussa käyty sudenpentujen kanssa päiväretkellä, kivalla matalan kynnyksen reissulla jossa ei tarvitse olla yötä. Yöpyminen on monelle se isoin jännityksen aihe, päiväretkelle uskaltaa lähteä kevyemmin mielin.  Aamulla herätyskello kilkatti puoli kahdeksalta, vartin vajaa yhdeksän seisoin jo linja-autoasemalla sudenpentujen kanssa odottamassa bussia. Nyssellä numero 50 päästiin Lempäälään Ammejärven laavulle johtavan polun lähituntumaan. Heti bussipysäkillä sain yhdeltä sudenpennulta tiukkaa palautetta holtittomasta meikkaamisestani (lue: laitoin ripsiväriä aamulla), sillä kuulemma " äiti on sanonut että partioretkillä aina tulee likaiseksi ja pahanhajuiseksi ja sen vuoksi minkäänlainen laittautuminen retkelle on turhaa ". Aivan validi pointti tältä äidiltä, luulen että omakin äitini muistaa ikuisesti savunhajuiset vaatteet partioleirien jälkeen sekä diselinhajuiset kamppeet partiopurjehdusten jälkeen, sekä tiett...

Hupsista! Tuossa Tohlopilta otettuja ruskakuvia katsellessa huomasin, että mullahan on vielä kamerassa 25.6.2022 otettuja kukkakuvia, joita en ole edes siirtänyt kamerasta tietokoneelle. Näin kolme kuukautta myöhemmin on siis hyvä kaivella ne esille ja laittaa tyylikkäästi myöhässä esille. Tässä siis Tampellan alueen kukkaloistoa kesäkuulta!     Heini

Taas on yksi työviikko yläasteen terkkana takana. En tiedä pitäisikö olla järkyttynyt, yllättynyt vai vaikuttunut, kun käytävällä kävellessä kuulee kuinka tuollaiset yläasteikäiset saavat samaan lauseeseen mahtumaan seitsemän vittua niin, että lauseen rakenne ja sanoma pysyy kutakuinkin sujuvana ja luontevana.  Meidän aamu polkaistiin käyntiin itse tehdyillä sämpylöillä, joihin taikina oli edellisen yön kohonnut jääkaapissa. Ohjeena käytin tätä , mutta taikinaa tehdessä kävi perinteiset ja kesken kaiken huomasin ettei kotoa löydy sämpyläjauhoja, eikä tavallisia vehnäjauhojakaan ollut kuin pussinpohjat. Tehtiin siis sovelletulla ohjeella, sormet ristissä toivoen että saadaan aikaiseksi edes jotain syömäkelposta. Ja hyviä sämpylöistä tuli! Niiden voimalla puettiin ulkovaatteet päälle, hypättiin Nyssen kyytiin ja lähdettiin kohti Tohlopin uudistettua luontopolkua.   Luontopolulle lähdettiin Mediapoliksen parkkikselta, jossa ensimmäinen opastetaulu meitä odottelikin. Siitä matka...

Suunnilleen vuosi sitten oltiin Kuuttien, mun sudenpenturyhmän, kanssa lättyretkellä Pyynikillä, siirä voi lukea lisää  tästä . Tänäkin vuonna haluttiin käyttää yksi syksyinen keskiviikko lättyretkeilyyn, tosin säät eivät tällä kertaa meitä suosineet. Vettä satoi, tuuli oli kylmä ja sää perinteisen syksyinen. Aloitettiin partio leikkimällä yhteisleikkejä ja jatkettiin siitä sitten lasten toiveesta näköalakallioille lettuja paistamaan.  Sää oli kohtalaisen hyvä siihen saakka, kunnes saatiin trangioihin tulet ja lettutaikinat pannulle: alkoi jo aiemmin mainostettu syksyinen sade ja kova tuuli. Meidän lätyt ei onnistuneet ihan niin kuin olisi toivonut: kylmän sään vuoksi trangian pannut eivät kuumenneet tarpeeksi, jotta lätyt olisivat paistuneet kauniisti. Ja täysin kasassakaan ei kaikki lätyt pysyneet: osa sai hieman palasina olevia lättyviritelmiä ja osan lätyt olivat sen verran monessa osassa (lue:  lättyä paistaessa ei ihan tiennyt tehdäänkö tässä lättyjä vai munakokkeli...

  Viime jouluna sovittiin Jannen kanssa, että ei osteta toisillemme joululahjoja vaan käytetään ne rahat yhteiseen reissuun. Nyt kun seuraava joulu alkaa olla lähempänä kuin edellinen, ajateltiin että hoidetaanpa asia alta pois ja lähdetään koko viikonlopuksi lomailemaan ja rentoutumaan Ikaalisten kylpylään. Kypsyteltiin ajatus ja varattiin hotellihuone kohtalaisen spontaanisti tiistaina ja matkaan lähdettiin saman viikon perjantaina. Pakkaaminenkin jätettiin aika viime metreille: mä pakkasin omat tavarani torstaina illalla ja Janne omansa perjantaina kaksi tuntia ennen lähtöä.  Perjantaina startattiin auto heti mun työpäivän päätteeksi ja huristeltiin Ikaalisten kylpylän pihaan. Meidän hotellihuone ei ollut kylpylärakennuksessa, vaan noin 400m päässä erillisessä rakennuksessa. Siinä kun kavuttiin portaita ylös mietittiin että mihinkö viidakkoon oltiin tultu. Kerrosten väliin jäävässä tilassa kasvoi neljä kerrosta korkeita palmuja ja ties mitä viherkasveja. Ihan kuin olisi ol...