30. Sudenpentujen päiväretki 25.9.2022

Ja taas mennään, partioretki again! Perinteisesti ollaan syksyn alussa käyty sudenpentujen kanssa päiväretkellä, kivalla matalan kynnyksen reissulla jossa ei tarvitse olla yötä. Yöpyminen on monelle se isoin jännityksen aihe, päiväretkelle uskaltaa lähteä kevyemmin mielin. 

Aamulla herätyskello kilkatti puoli kahdeksalta, vartin vajaa yhdeksän seisoin jo linja-autoasemalla sudenpentujen kanssa odottamassa bussia. Nyssellä numero 50 päästiin Lempäälään Ammejärven laavulle johtavan polun lähituntumaan. Heti bussipysäkillä sain yhdeltä sudenpennulta tiukkaa palautetta holtittomasta meikkaamisestani (lue: laitoin ripsiväriä aamulla), sillä kuulemma "äiti on sanonut että partioretkillä aina tulee likaiseksi ja pahanhajuiseksi ja sen vuoksi minkäänlainen laittautuminen retkelle on turhaa". Aivan validi pointti tältä äidiltä, luulen että omakin äitini muistaa ikuisesti savunhajuiset vaatteet partioleirien jälkeen sekä diselinhajuiset kamppeet partiopurjehdusten jälkeen, sekä tietty niiden jatkokäsittelyn pesukoneessa ja tuulettaen. Lupasin pitää asian mielessä seuraavaa kertaa varten. 

 

Laavulle kävellessä lasten mielestä ehdottomasti parhaat osuudet olivat pitkospuut, joita matkalla riitti lankun jos toisenkin verran. Kiva sää oli houkutellut monen monta muutakin retkeilijää laavulle ja poluille, toki meidät nähdessään osa totesi ettei luonnonrauhaa sudenpentujen luota löydä ja jatkoi suosiolla matkaansa. Matka laavulle toteutettiin niinsanotulla yhden pysähdyksen taktiikalla, kertaalleen pysähdyttiin kallioille evästelemään ja tutkimaan luontoa: sudenpennut saivat munakennot, joihin oli joka koloon kirjoitettu pohjalle mitä siihen piti luonnosta etsiä. Lapsoset etsivät esimerkiksi pehmeitä, karvaisia, sileitä ja litteitä asioita metsästä.

Ammejärven kiintolaavu muodostui kahdesta toisiaan vastakkain olevasta laavusta, joiden välissä oli tulipaikka. Lähiympäristöstä löytyi myös puuvaja, huussi ja toinen nuotiopaikka. Meidän ajatusta nopeammat sudenpennut ehtivät heti kiivetä laavun katolle, yllätys yllätys, ennen kuin kukaan ehti hätiin heitä kieltämään. Loppuretkestä sitten vedettiinkin tiukkaa linjaa siihen, että pidetään jalat maassa ja katto valtaamatta. 

 

 

Retkellä aika meni mukavasti leikkiessä ja ruokaa laittaessa. Lapset tekivät itse superhyvää kanakeittoa, johon tuli perunaa, porkkanaa, sipulia, liemikuutio, kaurakerma ja valmiiksi kypsiä kanapaloja. Tosi hyvä ja helppo ruoka, jonka kaikki saivat helposti tehtyä ja vatsat täytettyä! Yksi sudenpenturyhmä julistikin, että kerrankin tuli täydellisen pehmeysasteen perunoita keittoon. Ainoa murheenkryyni kokkaillessa olivat ampiaiset, jotka tähän aikaan vuodesta ovat kiukkuisia ja nälkäisiä. Kukapa meistä ei olisi pahalla tuulella, jos olisi heitetty kotoa pihalle ja kuolemassa nälkään ja kylmyyteen. Ketään lapsista ei amppari päässyt pistämään, mutta kauhua ja paniikkia ne aiheuttivat. Ruoan tuoksu niitä selkeästi houkutti ja kovasti olisivat osingoille halunneet päästä. 

 

 

 

Jälkkäriksi, koska tottakai partiossa aina jälkkäri pitää olla, paisteltiin tikkupullia. Tikkupullatikut sudenpennut saivat itse vuolla, meidän aikuisten ohjeistamana tottakai. Haavereilta säästyttiin tässäkin toiminnassa! Tikkupullien paistamisessa koen olevani jo ammattilainen, siitä todisteena tämä kuva lähes täydellisesti paistuneesta tikkupullastani. Avain onneen on sopiva määrä taikinaa ja tasainen pullan pyörittäminen nuotion yllä. Harjoitus tekee mestarin!

Sudenpennut tuntuivat tykkäävän reissusta ja yksi innoissaan kertoikin tämän olleen "elämän paras päivä, kun sai tikkupullaa, oli partioretki ja pääsi Heinin syliin monta kertaa". Lasten kanssa hauskaa onkin, että sanat eivät käyttämällä "kulu". Minkä tahansa voi julistaa elämän parhaaksi päiväksi, mikä tahansa voi olla hauskinta mitä on ikinä tehnyt tai hienointa mitä on ikinä nähnyt. 

 

 

Nyt savunhajuisena suunnittelen suihkuunlähtöä ja ulkovaatteiden viemistä parvekkeelle tuulettumaan sekä haaveilen pikaruoasta, mikä taitaa ihan vain haaveeksi jäädä. Mietittiin Jannen kanssa, että illan pimetessä mentäisiin parvekkeelle vilttien kanssa juomaan kuumaa teetä ja katselemaan pimeydessä loistavia kaupungin valoja. Toistaiseksi vielä lasitetulla parvekkeella tarkenee ja retki se pieni parvekeretkikin on. 

Heini