Heinimäinen retki 2022

Day 4: Mä vaikka kannan sut tunturiin Viimeisen vaelluspäivän suunnitelmana oli ajaa bussilla Saariselän keskustaan ja lähteä siitä jalkaisin valloittamaan Iisakkipäätä. Lapset keräiltiin makuupusseistaan aamupalalle kahdeksan aikoihin ja kymppiin asti he saivat keskenään leikkiä, riehua ja toteuttaa itseään. Perinteinen sanonta "itku pitkästä ilosta" toteutui tälläkin kertaa: ei siinä montaa hetkeä mennyt kun ensimmäinen kyynelsilmäinen lapsi ilmaantui johtajien huoneen ovelle. Jepjep, lasten kanssa sattuu ja tapahtuu.  Haaveri ei ollut onneksi iso tai vakava, mutta aiheutti harmituksen ja epätoivon siitä, ettei kolahduksen aiheuttaman kivun kanssa pärjää omin jaloin tunturin huipulle. Siinä sitten tsemppasin pientä partiolaista, että kyllä tästä selvitään. Kun reissuun on yhdessä lähdetty, niin vastoinkäymisetkin voitetaan yhdessä.  Päästiinkö koko porukalla tunturiin? No tottakai! Päädyttiin sitten sellaiseen ratkaisuun, että mun ja lapsukaisen reput annettiin toisille jo...

Day 1: "Ollaanko jo perillä?" Vuosi sitten kesällä saatiin mun partiokaverin kanssa ajatus, että halutaan viedä sudenpennut Lappiin vaeltamaan. Yli vuoden puurtamisen jälkeen päästiin vihdoin ylittämään napapiiri kahden lippukunnan, Tampereen Lokkien ja Tampereen Kotkien , voimin! Jo pitkään ennen lähtöä vitsailin kaikille, että tuleva 14h matka Lappiin tulee olemaan elämäni pisin 14h. Aiemmin päivällä oli kouluterkkojen virkistyspäivä, jossa käveltiin vajaa 10km pisin ja poikin Kintulammen retkeilyaluetta, hengailtiin porukalla ja syötiin eväitä nuotiolla. Ulkoilusta väsyneenä odotin jo yön bussimatkaa, arvellen että uni varmaan tulee. Takana myös yksi huonosti nukuttu yö, sillä viimeisen illan pakkailut viivästivät nukkumaanmenoa tunnilla jos toisellakin .    Bussit tulivat ajallaan, lapset olivat ajoissa ja rinkkoja pakkailtiin busseihin. Koska joka reissuun kuuluu vakiosti ainakin yksi kommellus, saatiin ruksata se tehdyksi jo heti lähtökuopissa. Yksi johtajista oli matka...