Heinimäinen retki 2022

Mitä tuntee ekana kun avaa aamulla ikkunan? Ihanan, raikkaan sateisen ilman. Sen tuoksun, johon herää teltasta vaelluksella. Ilma on raikas ja tunnelma rauhallinen. Sitä tuoksua lähdin tankkaamaan helatorstain aamuna Halimasjärven luonnonsuojelualueelle. En ollut millään lailla suunnitellut tästä päivästä retkipäivää, mutta sateen tuoksu herätti polttavan retkikuumeen päästä metsään. Availin silmiä kahdeksan aikoihin, kampesin itseni aamupalalle yhdeksäksi ja sadevaatteet päällä suunnistin ratikkapysäkille kymmeneksi. Kotona loihdin kasaan retkilounaan kaikesta siitä, mitä kaapeista sattui löytymään: riisiä, kanaa ja pakastekukkakaalia. Aistikkaan ja kulinaristisen kokonaisuuden ladoin kauhalla termospurkkiin, kylkeen vielä luomaan täydellisen opiskelijaruokaelämyksen mäkkärin yksittäispakattu ketsuppipussi. Viimeinen päiväni virallisesti opiskelijana: 27.5. saan todistuksen käteeni ja liityn työssäkäyvien oikeiden aikuisten joukkoon.  Matka taittui ensin ratikan nro 1 kyydissä, j...

Kun asuin vielä Uudessakaupungissa, meidän omakotitalon pihalla oli omenapuita, raparperia, luumupuita, viinirypälepensas, vadelmaa, viinimarjoja kolmessa värissä, karviaisia, pieni päärynäpuu ja kirsikkapuu. Aikamoinen lajitelma kaikkea! Kirsikan ja omenapuiden kukat on olleet joka kevät mun suosikkeja, niissä on jotain niin kaunista. Herkän ja kauniin ulkomuotonsa lisäksi niissä on ihanaa, kuinka ne värjäävät koko puun valkoiseksi tai vaaleanpunaiseksi. Puut ovat mielestäni kauneimmillaan juuri kukkiessaan, ovat hedelmätkin hienoja mutta eivät yhtä hienoja kuin kukat. Näin aloitin blogipostauksen vuosi sitten, vieläkin allekirjoitan joka sanan. Tavoilleni uskollisesti menin tänäkin vuonna liian myöhään kuvailemaan kirsikankukkia Frenckelinaukiolle, vaaleanpunainen loiste oli jo takanapäin.    Viime vuonna olin 15.5.2021 kuvailemassa kirsikankukkia, niitä kuvia voi käydä ihailemaassa tästä linkistä . Viime vuonna kirsikkaretki oli vuoden 33. retki, tänä vuonna olla...

"Olipa kerran Heini ja Janne, joilla teki hirveästi mieli lähteä retkeilemään. "Mihin me menisimme retkelle", pohti Janne mietteliäänä. "Hmm, mitä jos lähtisimme metsästämään hienoja maisemia lintutorneista?" Heini ehdotti. Onneksi Heinin äiti oli aiemmin linkannut uutisen lempääläläisestä lintutornista , joten retkikohteen päättäminen oli helppoa. Heini ja Janne pukivat ulkovaatteet päälleen ja suuntasivat autollaan Ahtialanjärven rantaan. "Katsoppas Janne tätä minun uutta retkeilyanorakkiani, eikö olekin hieno?" Heini tokaisi. "Se on ihanan värinen", Janne sanoi ja jatkoi: "onko tämäkin vanhempiesi varastosta löytyneitä aarteita?". "Kyllä on!" Heini hihkaisi iloisena: "tämän kangasvuorellisen anorakin lisäksi sain ennakkoperintönä vanhemmilta muutaman villapaidankin." Heini on innokas tyhjentämään isin retkeilyvarustevarastoa aina kun mahdollista, sieltä löytyy ihania retroja aarteita! Heini kiipesi Ahtialanjä...

En oo juurikaan retkille ehtinyt, kun muutto on vienyt lähes kaiken ajan. Nyt on kaikki laatikot purettuina ja arki rullaa kuten ennenkin: töitä, harrastuksia ja aamulenkkejä. Rakastan mun uusia kotikulmia: Näsijärven rantaa ja näköalalaitureita, siltoja Tammerkosken yllä, punatiilistä vanhaa tehdasmaisemaa ja aurinkoista esplanadia. Kynnys lähteä ulkoilemaan on matala, kun kivat reitit on lähellä. Tämän lauantaiaamun käytin pyykin pesemiseen ja valokuvaamiseen. Aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta , niinkin ihanasti että paloin naamasta ensimmäisen kerran tälle kesälle, ja ilma on lämmin. Vihdoin näkyy maassa kevään merkkejä ja kukat alkavat kukkia.    Kiersin tällä kertaa esplanadin kautta Ranta-Tampellaan, jossa Näsijärvi välkehti auringossa, kukat kukkivat, linnut lauloivat ja lokit kirkuivat.    Tein nopean pyörähdyksen Wilhelm von Nottbeckin kartanonpuistossa ihailemassa suihkulähdettä, kevätkukkia ja aurinkokelloa,    josta jatkoin Vapriiki...