2022! Kuka mä oon?

Jeps, täällä ollaan taas! Trilogiani kolmannen osan nimesin Heinimäinen retki 2022, edelliset kulkevat nimillä Heinin retket 2020 ja Heiniä ja retkiä 2021. Viimeisen vuoden verran ollaan Jannen kanssa kirjoitettu opinnäytetyötä leikki-ikäisten lasten liikkumisesta ja motorisesta kehityksestä. Siinäkin prosessissa on ollut omat haasteensa, mutta... opparin kirjoittaminenkin tuntui helpommalta kuin nimen keksiminen tälle uudelle blogille! Monta päivää arvoin eri vaihtoehtojen välillä, mikään ei tuntunut tarpeeksi inspiroivalta. Uuden blogin julkaiseminen viivästyi siis vajaalla viikolla, koska eihän blogia voi ilman nimeä julkaista. Jannekin kutsuttiin apuun selvittämään tätä mysteeriä, mutta edes yhdessä ei onnistuttu ratkaisemaan tätä arvoitusta. Lopulta johonkin oli päädyttävä, joten Heinimäinen retki it is. Tätä elämänmittaista matkaa on kohta taivallettu jo 23 vuotta, nähtäväksi jää millainen vuodenmittainen heinimäinen reissu vuodesta 2022 tulee. Retkipäiväkirjan pitäminen jatkuu siis jälleen, koska kyllähän kommellukset ja (hullutkin) tempaukset täytyy jakaa jälkipolvien luettavaksi, ja todennäköisesti blogiin eksyy kaikkea muutakin heinimäistä settiä. 

 

Tässä pikakelaus mun mielenmaisemaan ja elämään vuoden 2022 kynnyksellä.

 

 

Mun nimi on Heini!

Mä asun mun omassa pikkukodissa Tampereen Kalevassa, kesällä haaveilen  kyllä muuttavani tästä pois. Mun olkkarin seinällä on iso taulu sumuisesta metsästä ja sängyn yläpuolella iso norppajuliste. Keittiön verhoista roikkuu lasihelmiä ja keraamisessa vedenkeittimessä komeilee Pikku Myyn kuva. Tykkään juoda teetä Näkymätön Ninni -muumikupista ja kaakaota Pikku Myy -kupista. Suosikkieläimiksi nimeän possun ja saimaannorpan, merenelävistä eniten viehättävät mustekalat. Olen ehdottomasti enemmän aamu- kuin iltaihminen, lamppu sammuu täällä viimeistään kymmeneltä.

Mä valmistun toukokuussa terveydenhoitajaksi (ja sairaanhoitajaksi) Tampereen Ammattikorkeakoulusta. Tiedän mitä haluaisin tehdä kesän jälkeen työkseni (olla kouluterveydenhoitaja), mutta en tosiaankaan vielä tiedä mitä päädyn tekemään (selvännäkeminen ja tulevaisuuteen ennustaminen on aina ollut mulle haastavaa).

Tykkään ulkoilemisesta ja retkeilystä. Retkellä tärkeintä on hyvät eväät ja hienot maisemat, unohtamatta timanttista seuraa, raitista ilmaa ja luonnonääniä. Kaikken eniten nautin Lapissa vaeltamisesta! Tunturinäköaloja ei voita mikään, eikä sitä itsensä voittamisen fiilistä kun on kilometritolkulla kammennut itseään rinkka selässä jyrkkää rinnettä ylös. 

 

Harrastan myös partiota Tampereen Lokeissa, jossa vedän tällä hetkellä ekaluokkalaisten sudenpentujen, Kuuttien, laumaa. Partiossa tykkään eniten lasten kanssa retkeilystä, yhdessä tekemisestä ja kommelluksista. 

 

Viimeisen kahden vuoden aikana olen myös löytänyt liikunnan ilon! Rakastan ilma-akrobatiaa ja keväisin ja syksyisin lenkkeilyä. 

Ja tottakai tykkään myös mun poikaystävästä Jannesta 💛 Jannen kanssa selätetään yhdessä nälkäkiukut ja jaetaan samanlainen huumorintaju. 

Mitä uutta vuosi 2022 tuo retkivarusteisiini? Vuodenvaihteen alennusmyynneistä nappasin heti vuoden alkajaisiksi mukaan tumpunpidikkeet (joilla saa siis hanskat roikkumaan takin hihoihin) ja yhden annoksen kokoisen ruokatermoksen, joka lupaa pitää ruoan lämpimänä 7 tuntia. Molemmat odottavat vielä neitsytmatkaansa, mutta odotukset varsinkin termarille ovat korkealla: aiemmin retket on täytyneet ajoittaa päivään sen mukaan, että ehtii syödä lounaan kotona. Nyt jos lounaan saisi lämpimänä mukaan, ehtisi paremmin heti aamusta valoisana aikana lumiseen metsään. Palataan siis käyttökokemuksiin myöhemmin! 

Näillä eväillä vuoteen 2022!

Heini