Heinimäinen retki 2022

Vihdoin koitti kevään odotetuin partioretki: mun sudenpenturyhmän, Kuuttien, oma yökyläily! Tästä on lapset puhuneet, kyselleet ja intoilleet jo varmaan kuukauden verran. Nämä on aina tosi odotettuja retkiä, joissa ollaan vaan oman ryhmän kesken. Osalle ekaluokkalaisista poissa kotoa yöpymiseen on korkea kynnys, jonka vuoksi tällä kertaa tarjottiin mahdollisuutta osallistua joko perjantaista lauantaihin tai vain lauantaipäiväksi. Meidän yökyläilypaikkana toimi Pamaus, eli Hämeenpuiston ja Satakunnankadun risteyksessä sijaitseva lippukunnan kokoontumispaikka.  Yksi lasten mielestä retken hienoimmista asioista oli ruokalista: jokaisella ruoalla (myös iltapalalla ja aamupalalla) oli jälkiruoka! Näinkin pieni asia nostaa lasten retkifiiliksen kattoon ja tuottaa suunnatonta iloa. Toki sokeripitoisten herkkujen tarjoaminen lapsille oli näin jälkeenpäin ajateltuna hieman hermojaraastava ratkaisu: retkifiiliksen lisäksi myös energiatasot nousivat kattoon.  Retken menu perjantain päi...

Aurinkoisen pääsiäissunnuntain kunniaksi suunnattiin ensin Aulangolle ulkoilemaan ja sitten Jannen mummon herkkupatojen ääreen syömään. Perjantaina saatiin ensimmäinen loistava pääsiäisateria, kun mun isi loihti meille aivan ihanaa lammasta. Eipä olla tänä viikonloppuna Jannen kanssa nälkään kuolemassa.  Ensimmäisenä pysäkkinä oli kansallismaisemien ihailua Aulangon näkötornin näköalapaikalla. Havupuut loistivat vihreän eri sävyissä ja järvet olivat vielä samettisen jääpinnan peittämiä. Tuuli ei paljoa tuntunut ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta, jossa purjehti muutamia valkeita pilviä. Äänimaisemassa kuuluivat vasaroiden pauketta ja rakennustyömaan ääniä; näkötornilla oli ilmeisesti käynnissä isompi remontti.  Matkalla pois näkötornilta kivisen kummun päältä bongattiin Onnentemppeli, joka loisti punaisena valkean lumen ympäröimänä. Pieneen pyöreään huvimajaan nousevat puiset portaat päättyivät tunnelmalliselle puiselle ulko-ovelle. Temppelin seinät oli rakennettu tiilistä...

Edellinen retkipäivitys oli sudenpentujen talvileiriltä, jatketaan samalla teemalla siis: tällä kertaa luvassa juttua sudenpentujen keväiseltä yöretkeltä. Jos en harrastaisi partiota, ei varmaan tällä hetkellä tulisi lähdettyä retkille. Sen lisäksi, että tällä hetkellä on ajankohtaista uusien töiden aloitus ja opintojen lopetus, tungin samaan syssyyn vielä muutonkin. Huhtikuun viimeisenä päivänä hyvästelen Kalevan ja suuntaan Näsijärven rannalle Tampellaan, aivan ihanaan parvekkeelliseen asuntoon. Kun ensimmäisen kerran kerroin sudenpennuille että muutan, sain vastauksi kauhistuneita ilmeitä ja kysymyksiä tyylillä "eikai pois Tampereelta?", "ethän muuta mihinkään kauas?" ja "ethän muuta Turkuun?". Jälleen turkuhuumoria, se kulkee selkeästi tamperelaisille lapsille äidinmaidosta. Pääsin siis tuottamaan lapsille helpotuksen, että en ole muuttamassa Turkuun enkä lopettamassa partioryhmän vetämistä. Parvekekalusteet mulla on vielä hankkimatta, sillä tässä nyky...