Heinimäinen retki 2022

Jos kaipaa lyhyttä ja kevyttä metsälenkkiä, Kivikesku Nokialla on hyvä valinta sellaiseen. Toki tämä vaatii oman auton, sillä julkiset eivät näihin perämetsiin asti kuljeta. Parkkipaikka löytyy Koukkujärventieltä ja siitä lähteekin sitten selkästi merkitty polku metsän syvyyksiin. Siniset vinoneliöt loistavat metsän vehreydessä ja polku on sen verran moneen otteeseen tallattu, että eksymisen vaaraa ei pitäisi olla. Kuva kartasta löytyy esimerkiksi täältä. Heti opastaulun jälkeen tyrkytetään jo polttopuita, joita saa halutessaan kantaa mukanaan reitin varrella oleville kahdelle nuotiopaikalle. Polku kulki ohi pienempien lampien ja kohti varsinaista Kivikeskujärveä. Kuivalla kelillä maastossa pärjäsi kuivin sukin, välillä tosin piti pomppia varvikkoon pahimpien mutakohtien ohittamiseksi. Matkalla ensimmäiselle tulipaikalle kiivettiin kivisen mäen yli. Tämä kohtalaisen jyrkkä tuo hieman haastetta reitille, mutten polku oli tasaista ja helppoa.  Tulipaikalle oli muutaman miehen retkipo...

Day 6: En kävelis tätä ylös Hyvin nukutun yön jälkeen pakattiin rinkat taas täyteen kuivaa  vaatetta ja otettiin suunnaksi Chamonix, Mont Blancista tunnettu kylä Ranskassa. Pitkien junamatkojen jälkeen päästiin vihdoin laskemaan rinkkamme paikallisen leirintäalueen nurmelle. Ukkosseikkailun jälkeen todettiin, että ehkä olisi mukava viettää yö paikassa, jossa pääsee tarvittaessa siisteihin sisätiloihin ja jossa on takuuvarmasti miellyttävää tasaista aluetta telttailla. Koettiin pientä kulttuurishokkia, kun leirintäalueen respa ei ollutkaan auki klo 16. No, eipä siinä sitten muuta kuin teltta pystyyn varaamaan meille paikkaa varjoisalta spotilta ja suunta vuorille toivoen, että olemme paikan päällä joskus kun respakin on auki.  Korkeimmille huipuille kiivetessä otettiin jyrkimmissä ja vaikeakulkuisimmissa kohdissa apua gondolihissiltä. Laitan Day 7 kohdalle esimerkkikuvan tällaisesta kohdasta.  Tämän päivän suunnitelmana oli kiivetä Mont Blancin naapurivuorelle. Tehtiin näm...

 Day 4: Ei alppivuohi vaan kantolaama Valo tunki läpi telttakankaasta ja aamu valkeni rauhallisena. Yöllä teltassa vallitseva kosteus loi kylmää tunnetta, muuten yö oli kohtalaisen mukava. Hinkkasimme päällimmäiset hiet pois kainaloista vauvojen kosteuspyyhkeillä ja vaihdettiin yöpaitojen tilalle teknistä kangasta. Vatsat täynnä puuroa lähdettiin kipuamaan vuoren rinnettä ylös merkittyä vaellusreittiä pitkin. Aamulla ennen auringonnousua jalka nousi mukavasti ja matka yläilmoihin taittui metsikössä. Kauaa ei viileydestä saatu nauttia, hikikarpalot kiirivät otsalle heti kun aurinko alkoi mukiloida meitä säteillään. Ensimmäisellä pysähdyspaikalla puikahdettiin sisään pieneen kappeliin, joka oli kauniisti koristeltu eri elementein ja maalauksin. Auringon noustessa vuoret valaistuivat yksi kerrallaan. Vaelluksen luottokampaus: retkiletit!   Vesihörpyn jälkeen jatkettiin matkaa kantamuksiemme kanssa oli jokien ja lehmäaitausten. Alppilehmät elelevät vuorilla vapaina kuin porot tunt...