2. Vuoden söpöin pulkkamäki II 8.1.2022

Viime vuonna vuoden 15. retki oli pulkkamäkireissu Jannen kummitytön kanssa, tänä vuonna tuo retkityyppi kiri jo toiselle sijalle!

 

Jannen kanssa lopeteltiin eilinen ilta banaanilättyihin ja aloitettiin tämä aamukin niillä. Aamupalakattaukseen kuului lisäksi siskoltani joululahjaksi saamaani muumiteetä, joka maistuu nimensä mukaan suloiselta. Kaikista muumiteemauista en tykkää, jotenkin on mun makuun liian outoa tehdä esim. mustikkamuffinsin makuista teetä... Mutta tämä on kaikenkaikkian ihanaa! Sopivan raikasta, makeaa ja iloista. Tämän hetken suosikkiteeni!

 

 

Herkullinen aamu sai jatkokseen reippaan päivän pakkasessa. Puettiin päälle vaatteet, ulkovaatteet, pelit ja pensselit ja suunnattiin Horhan pulkkamäkimaastoihin. Horha on Ylöjärvellä sijaitseva entinen laskettelurinne, joka on nyt jo melko metsittynyt. Horhan harjumaastosta löytyy isompia ja pienempiä mäkiä, joista pisimmän ja hurjimman olen kerran elämässä laskenut.  Se mäki ei kuitenkaan ole ihan kolmevuotiaalle sopiva, joten keskityttiin laskemaan hieman matalammista rinteistä. 

Laskettiin alas...

...kiivettiin ylös...

...laskettiin alas...

 

...ja tätä kaavaa toistettiin varmaan parikymmentä kertaa, jonka jälkeen mulla oli lahkeet aivan täynnä lunta. Ylämäet kavuttiin käsi kädessä, kumpikin vuorotellen pulkkaa vetäen, ja alas tultiin samassa pulkassa istuen. Parissa mäessä oli niin isot töyssyt, että osa matkasta taittui ilmassa lentäen. Siinä kyllä hommaa riitti, kun yritti toisella kädellä ohjata pulkkaa ja toisella pitää lapsesta kiinni, ettei se tipahda puolimatkassa pois kyydistä. Mutta hauskaa oli ja saatiin nauttia lumesta niin pulkan alla maassa kuin naamassakin! On kyllä hyvää liikuntaa tää pulkkailu, kukapa muuten juoksisi ylämäkeen vapaaehtoisesti kerta toisensa jälkeen? 

 

Jannekin rohkaistui laskemaan pulkkamäestä, kummitytön antamien hurjien vauhtien siivittämänä. Niin hauska lasku se sitten olikin, että yksi kerta riitti! 

 

 

 

Paluumatkalla autolle molemmat prisessat saivat nauttia arvoisestaan pulkkakyydistä. Olin onnistunut tälle reissulle varamaan päälleni täydellisen kattauksen vaatetta: ei tullut kylmä, muttei tullut hikikään. Tällainen onnistuminen tapahtunee vain kerran elämässä. 

 

Kotona keiteltiin kaakaot vanhempieni sponsoroimalla kapselikeittimellä. Yleensä teen kaakaon tavalliseen tapaan mikrossa, mutta koska maito oli jääkaapista loppu, keiteltiin kaakaot näin. Mä en itse juo ollenkaan kahvia, joten varsinaisia laatukriteereitä kahvinkeittimelle mulla ei ole ikinä ollut. Ostin siis omilleni muuttaessa pinkin kahvinkeittimen (vasemmalla), joka vakuutti äitin ja isin niin hyvin, että he sponsoroivat mulle kunnon kahvinkeittimen. 

Heini