6. Retkiluistimilla ensimmäistä kertaa elämässä 21.1.2022

Mitä tulee ensimmäisenä mieleen lauseesta "varokaa heikkoa jäätä"? Mulla tulee elävästi mieleen Pikku Kakkosen "mainos", jossa nalle tipahtaa jäihin. Se on piirtynyt mun verkkokalvoille, eikä varmaan ikinä sieltä poistu. Muistan nallen äänen jokseenkin jopa pelottavana, kasarilla tehty video huokuu kaikenkaikkiaan painavaa varoituksen sanaa. Jos videon sisältö ei ole aivan tuoreessa muistissa, nostalgiaa voi käydä fiilistelemässä tästä linkistä. Miten tämä klassikkovideo liittyy retkiluisteluun? No mepä käytiin luistelemassa samalla järvellä, jossa video on "kuvattu"! Videoon piirretty järvi kuvaa tosiaankin Tohloppia, jossa Nalle ja Heikki-poika liikkeellä, aika hienoa! Olen lapsena ollut vannoutunut pikkukakkosfani, joten olin todella innoissani tajustessani että videon järvi on oikeasti olemassa, ja jopa saavutettavan matkan päässä kotikaupungissani Tampereella. 

 

Joka talvi Tohlopinjärven jäälle tehdään järveä kiertävä retkiluistelurata. Ylläpidetyllä radalla voi luistella turvallisin mielin, jäätilannetta tarkkaillaan aktiivisesti ja rataa putsataan lumesta tarpeen mukaan. Jään pinta oli tällä kertaa melkosileä, vain muutamia röpöläisyyksiä ja railoja näkyi jäässä. Mä en ole ikinä aiemmin retkiluistellut oikeilla retkiluistimilla, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Retkiluistimet liitävät pienten halkeamien yli nätisti, eivätkä tössää niin helposti kuin tavallinen luistin. Niillä meneminen on siis huolettomampaa ja osin jopa kevyempää kuin tavallisilla luistimilla!

Rengasreitin ensimmäinen laita kuljettiin suotuisassa myötätuulessa. 7m/s puhaltava tuuli työnsi eteenpäin reippaalla vauhdilla, eipä tarvinnut tehdä itse juuri mitään! Sitä lystiä ei toki kauaa kestänyt, vaan pian oli vuorossa ensin kova sivutuuli, sitten kova vastatuuli. Ensikertalaisena luistelutekniikkakin oli aika hukassa, eikä kova tuuli varsinaisesti auttanut asiaa. Pikkuhiljaa laji tuli kuitenkin tutuksi, ja loppumatkasta eteneminen olikin jo hieman sujuvampaa! Luisteluretken kruunasi vielä Jannen äidin keittelemät kuumat glögit💜

 

 

Luistelu ei oikein missään muodossa ole mun suosikkiaktiviteetteja. Retkiluistelu oli kuitenkin ihana tapa päästä liikkumaan ulkona luonnossa, nähdä järveä erilaisesta näkökulmasta ja nauttia talvesta. Janne lupasi lähteä kanssani vielä uudestaankin retkiluistelua harjoittelemaan, eiköhän tämänkin lajin viehätys tule esiin kun harjoituksen myötä pääsee sujuiksi homman kanssa. 

 

  

Kävikö meille niin ikävästi kuin Pikku Kakkosen nallelle?

Ei!

Näkyikö nallea jään alla?

Ei!

Oliko kivaa?

Oli!

Tuliko väsy?

Vähän!

Mitä sitten tehdään, kun tulee väsy?

No...

 ... sitten mulla on Janne, joka tarvittaessa vetää vaikka sauvasta maaliin!

Heini