10. Sammon ryöstö (Sudenpentujen talvileiri) 26.-28.2.2022

Lauantaiaamuna pakattiin bussi täyteen innokkaita mutta jännittyneitä lapsia ja lähdettiin Tampereen Lokkien ja Kotkien yhteiselle talvileirille. Sudenpentujen osalta leiri kesti 3 päivää ja 2 yötä, seikkailijat ja sitä vanhemmat partiolaiset leireilivät launtaista keskiviikkoon saakka. Leiripaikkana toimi Heimola Juupajoella, reilun tunnin bussimatkan päässä Tampereelta. Matka leiripaikalle taittui tilausbussin kyydissä ja lasten rupatellessa innoissaan. Mun ja johtajakaverini Olivian matka taittui ensikesän Lapin vaellusta suunniteltaessa: suunnitelmana on mennä Tampereelta Rovaniemelle junalla ja vuokrata sitten Rovaniemeltä auto, jolla jatketaan matkaa tuntureille. Varailtiin jo junalippujakin, kun halvalla saatiin: meno-paluu oli yhteensä yhdeltä 35e! Eli ei paljon halvemmaksi pohjoiseen ja sieltä takaisin matkustaminen muutu. Enää täytyy koittaa saada molemmille kesälle vapaata töistä samaan ajankohtaan...

Leirin nimi oli tosiaan Sammon ryöstö, eli kalevalateemaisella leirillä oltiin. Sudenpennut jaettiin leirin ajaksi pienempiin ryhmiin, leiripentueisiin, joilla oli kaikilla teemanmukaiset nimet: Lemminkäiset, Väinömöiset, Joukahaiset, Ilmariset ja Louhi. Leiripaikalle päästyämme purettiin kamat busseista sekä ylimääräistä energiaa pulkkamäkeä laskemalla. Talon vieressä oli valtavat lumikasat, joihin sudenpennut riensivät leikkimään niin nopeasti kuin jaloistaan pääsivät. Sitä mäkeä laskettiin niin pulkilla, liukureilla, istuinalustoilla kuin ihan vain pyllymäkeäkin, ei ollut riemulla rajaa. Minutkin lapset houkuttelivat mäenlaskuun mukaan, sen verran jyrkkä mäki se oli että yksi kerta riitti. Pulkilla leikittiin myös tasaisella maalla: ensin me akelat (sudenpentujohtajat) vedettiin lapsia pulkissa ympäri pihaa, jonka jälkeen lapset saivat vuorostaan vetää meitä. Kaltevaa ja jäistä pihaa pitkin laskettiin myös pulkkamäkeä: vaikka maa vietti vain vähäsen, sai siinä yllättävän hyvät vauhdit. 

 

Leiripaikan huussit, aivan omanlaisensa kokemus. Tätä yhteisöllisemmäksi ei vessassakäyminen muutu: huussissa oli vierekkäin useampi reikä, ei muuta kuin kavereiden kanssa yhdessä pissalle. Siinä saattoi vaihtaa päivän kuulumisia samalla kun teki tarpeitaan, kuinka kustannustehokasta. Huussisysteemejä oli ulkorakennuksessa kaksi, toinen tytöille ja toinen pojille.

 

Leiripaikka sijaitsi sen verran periferiassa, että kännyköillä ei ollut oikein kuuluvuutta siellä. PAITSI niillä, jolla oli Elisan liittymä. Ja minullahan on! Mikä onni onkaan, että isi maksaa minulle juuri Elisalta liittymää. Olin päättänyt leirin ajan lomailla sekä kouluhommista että somesta, eli netille ei sen suurempaa käyttöä ollut. Mutta tulipahan WhatsApp-viestit perille ja sai tarvittaessa googlailtua vastauksia sudareiden kinkkisiin kysymyksiin. 

Päivän ohjelmassa oli ulkoleikkien lisäksi hiihtoretki. Lapset saivat monot ja sukset jalkaansa ja lähdettiin järven jäälle sivakoimaan. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, pakkasta oli maltillisesti ja hanki kantoi hiihtäjiä. Jään vahvuus oli varmistettu etukäteen kairaamalla, eli turvallisin mielin voitiin lähteä ulkoilemaan. Lapset lähtivät parin kanssa kanssa tekemään pidempää hiihtolenkkiä, sillä aikaa me muut aikuiset rahdattiin järvellä sijaitsevan pienen saaren kupeeseen tynnyrinpohja, johon tehtiin nuotio. Lapset saivat hiihtolenkkinsä päätteeksi vuolla makkaratikut makkaroiden ja vaahtokarkkien paistamista varten. Nuotioherkkujen jälkeen pelattiin vielä hetki sukset jalassa kuka pelkää mestarihiihtäjää? ennen kuin suunnattiin takaisin mökille. 

 

  

Yleisen sähellyksen ja leikkimisen lisäksi päästiin illalla vielä saunomaan. Pienessä tunnelmallisessa saunassa juteltiin päivän kuulumisista ja leirin kommelluksista. Lapset halusivat mennä vielä käymään lumipesulla, no eipä siinä, lähdin ulos valvomaan tätä toimenpidettä. Kengät vedettiin jalkaan ja sudenpennut juoksivat iloisena hangelle, mä tyydyin seuraamaan tilannetta saunan kuistilta. Sitten kuului itkuinen huuto: "Heini apua, mä jäin jumiin!!!". Yksi lapsista oli uponnut nivusia myöten hankeen eikä päässyt enää ylös, sillä kenkä oli niin syvällä lumen alla. Mä vedin sitten omat kengät kiireellä jalkaan ja kipitin hätääntyneen lapsen luokse, jolloin upposin itsekin nivusia myöten lumeen. Mahtavaa. Sain kuitenkin vetäistyä tytön lumesta ylös, jolloin lapset pääsivät palaamaan saunaan ja mä keskityin kapuamaan itsekin ylös hangesta. Loppu hyvin kaikki hyvin, kukaan ei satuttanut itseään. Kengät toki täyttyivät lumesta ja kastuivat sisältä, mutta nekin saatiin onneksi yöllä takan lämmössä kuiviksi.  

Kuva saunasta auringonpaisteessa, antaa vähän osviittaa koosta.

Illalla syötiin vielä iltapalaa ja seurattiin vartoilaisten (yli 4. luokkalaisten partiolaisten) järjestämää iltaohjelmaa, johon kuului hauskoja esityksiä sekä partiolauluja ja -huutoja. Mehän ei partiossa taputeta esityksille, vaan jokainen esitys palkitaan yleisön huutamalla huudolla. Perinteisiä huutoja ovat esim. Hyvä kiva bra, antaa tulla lisää vaan! tai Rrrrrrräiskäle!, ja ruoan jälkeen huudetaan yleensä yhteen ääneen Kokeille kiitos!. Iltaohjelman jälkeen kömmittiin makuupusseihin kuuntelemaan iltasaduksi Koirien kalevalaa. Eka- ja tokaluokkalaiset nukkuivat sisällä mökissä kerrossängyissä, kolmosluokkalaiset ja sitä vanhemmat menivät kamiinatelttoihin nukkumaan. Mun ekan yön yöpaikka oli sisällä mökissä, lähellä meidän pieniä kuutti-sudenpentuja. Lapset yllätti leirillä meidät reippaudellaan: kukaan ei tullut itku silmässä kertomaan koti-ikävästä. Vau!

Sunnuntaiaamuna herättiin lipunnostoon ja aamupuurolle hyvin nukutun yön jälkeen. Tai ainakin lapset oli nukkuneet hyvin, meillä johtajilla saattoi nukkumaanmeno viivästyä kun jäätiin suustamme kiinni... Aamupäivän ohjelmassa oli mun suunnittelema ja organisoima rakentelutehtävä: helistinsoitinten rakentaminen. Mä oon itse sudenpentuna Tammileirillä 2007 rakentanut tällaisen soittimen, se on koti-kotona Uudessakaupungissa vieläkin tallella. Rakentaminen on itsessään tosi simppeliä ja onnistuu vaikka kotonakin:

1. Etsitään metsästä sopiva kepinpätkä, suunnilleen harjanvarren paksuinen.

2. Sahaan sopivaan pituuteen ja tehdään reiät molempiin päihin. Kyllä osasi meidän pienetkin hienosti käyttää akkuporakonetta! Aluksi kokeiltiin poraamista vintilöillä, mutta se on sudenpennuille vielä hieman haastavaa. Akkukoneella saatiin hieman aikaa ja hermoja säästettyä :)

Tässä ei siis porata halkoa, vaan keppia halon päällä!

3. Pujotetaan rautalanka toisesta reiästä, taitetaan sen toinen pää ja aletaan toisesta päästä pujottaa helmiä ja prikkoja. Lapset saivat värikkäistä helmistä valita 10 puuhelmeä, joiden jokaisen väliin tuli helisemään 2 prikkaa. 

4. Pujotetaan rautalanka vielä toisestakin reiästä ja helistin on valmist käyttöön! 

Näistä tuli kaikista tosi hienoja, ja ne pääsivät käyttöön iltaohjelman lauluja säestämään.

Lounaan jälkeen siirryttiin rastiradalle, jossa lapset pääsivät viidellä eri rastilla leikkimään kalevalateemaisia leikkejä ja suunnittelemaan omaan iltaohjelmaan tietovisoja ja esityksiä. Mun ja Olivian rastilla keksittiin omalle ryhmälle huuto. Lapset keksi tosi nokkelia huutoja! Louhi-ryhmän huuto meni muistaakseni näin:

L - lipevä

O - outo

U - uskalias

H - tässäkin oli joku adjektiivi, jota en enää muista

I - ilkeä

Ei mikään ouhi, vaan ilkeä Louhi!

Rastiradan jälkeen siirryttiin sisälle odottamaan päivällistä. Mä menin puolimakaavaan asentoon sohvalle keräämään voimia, kun yksi sudenpennuista tuli siihen viereen istumaan ja kysyi: "voidaanko katsoa sun akrobatiavideoita?". Sittenpä niitä katseltiin, ja muutama muukin sudenpentu liittyi yleistöksi. Innokkain fanini oikein kutsui kavereita katsomaan, koska "Heini on tässä niin tosi taitava!". Haha, ihania lapsia! Kuvittelevat varmaan että oon joku olympiatasoinen voimistelija. Ei parane näyttää heille mitään ammattilaistasoista materiaalia ilma-akrobatiasta, pysyypä mun pisteet korkealla pitempään :D

Illan pimetessä mentiin vielä metsään leikkimään pimeäleikkejä otsalamppujen valossa. Sitten olikin jo aika valua sisälle iltamenoja varten. Iltaohjelman jälkeen saatiin iltapalaksi laskiaispullia hillolla ja kermavaahdolla. Hammaspesun ja iltapisun jälkeen makuupusseihin ja silmät kiinni kuuntelemaan iltasatua. Ennen iltapalaa lähti useampi akela kotiin, kaikilla kun ei ole hiihtolomaa vaan maanantaina pitää palata töihin, joten meitä jäi rajallinen joukko jäljelle. Mä siirryin telttaan nukkumaan, jotta siellä on riittävästi aikuisia lasten turvana. Tein jopa ensimmäisen kipinävuoroni sitten vuoden 2019, olipas jännittävää mutta siitäkin selvittiin! Kamiinan lämmössä ei varpaita palellut, talvitelttailu on kyllä hauskaa.

Maanantaiaamu valkeni aurinkoisena, säät todellakin helli meitä läpi leirin. Viimeisen päivän ohjelmana oli leiriolympialaiset, jossa kisattiin neljässä lajissa:

Hauen pyydystys: yksi ryhmäläisistä oli hauki, joka vedettiin köydellä "rantaan".

Karkkien maistelu: lapset saivat sokkona karkin suuhunsa, ja piti päätellä minkä värinen karkki on. Tämä meni todella hyvin! Banaanikarkit tunnistettiin keltaisiksi ja lakut mustiksi. 

Sammon takominen: jääveistosten tekeminen puukoilla. Aika hurjaa, mutta selvittiin haavoitta! Tässä kuvassa ihana yhden sudarin tekemä jäälehti.

Hirven hiihto: temppuradan suorittaminen sukset jalassa, jokaisella ikäkaudella oma tehtävänsä. Sudenpennut kiipesivät mäen päässe yksi suksi jalassa, haastavaa mutta hauskaa! Jokainen selvisi huipulle saakka. 

Palkintona jokainen sai hienon kultaisen suklaakolikkomitalin kaulaansa. Näissä tunnelmissa lähdettiin takaisin bussiin ja otettiin suunnaksi Tampere!

Oon partiossa erikoistunut ottamaan erikseen tarkkoja kuvia, jotka lähetän lasten vanhemmille, ja tuollaisia yleisiä hälyisiä kuvia, joissa ei kenenkään kasvot näy. Mä en halua ilman lupaa laittaa tänne blogiin kenestäkään lapsesta liian tunnistettavia kuvia, vaikka mulla on puhelimessa aivan ihania hymykuvia joista välittyy iloinen leiritunnelma. 

Janne tuli mua autolla hakemaan keskustasta ja poikettiin Mäkkärin autokaistan kautta kotiin. Kotona nukuin kevyet kolmen tunnin päikkärit, joiden jälkeen heräsin iltapalalle ja suihkun kautta takaisin yöunille. Pientä partiodarraa ehkä ilmassa. Rankka, mutta todella hauska, leiri takana!

Heini