13. Kuuttien yökyläily 22.-23.4.2022

Vihdoin koitti kevään odotetuin partioretki: mun sudenpenturyhmän, Kuuttien, oma yökyläily! Tästä on lapset puhuneet, kyselleet ja intoilleet jo varmaan kuukauden verran. Nämä on aina tosi odotettuja retkiä, joissa ollaan vaan oman ryhmän kesken. Osalle ekaluokkalaisista poissa kotoa yöpymiseen on korkea kynnys, jonka vuoksi tällä kertaa tarjottiin mahdollisuutta osallistua joko perjantaista lauantaihin tai vain lauantaipäiväksi. Meidän yökyläilypaikkana toimi Pamaus, eli Hämeenpuiston ja Satakunnankadun risteyksessä sijaitseva lippukunnan kokoontumispaikka. 

Yksi lasten mielestä retken hienoimmista asioista oli ruokalista: jokaisella ruoalla (myös iltapalalla ja aamupalalla) oli jälkiruoka! Näinkin pieni asia nostaa lasten retkifiiliksen kattoon ja tuottaa suunnatonta iloa. Toki sokeripitoisten herkkujen tarjoaminen lapsille oli näin jälkeenpäin ajateltuna hieman hermojaraastava ratkaisu: retkifiiliksen lisäksi myös energiatasot nousivat kattoon. 

Retken menu

perjantain päivällinen: Kotipizzasta tilattua pizzaa, limsaa ja jälkiruoaksi jäätelöä

Ah, tämä oli meidän johtajien mieleen. Hyvää ruokaa myös meille, ei tiskaamista eikä vaatinut muuta valmistelua kuin valmiiden pizzojen hakemisen. Kyllä lähti hyvin retki käyntiin!

perjntain iltapala: jogurttia, hedelmää, leipää ja jälkiruoaksi popcorneja

Iltapalalla vedettiin raja siihen, että mitään makeaa ei yötä vasten lapsille syötetä...

lauantain aamupala: jogurttia, hedelmää, leipää ja jälkiruoaksi pannukakkua

Ja taas heti aamusta energiatasot kattoon ja kovalla vauhdilla uuteen päivään...

lauantain lounas: yhdessä tehtyjä tortilloja ja jälkiruoaksi minikarkkipussit kaikille

Lapsityövoimalla tuotettua ruokaa: lapset pilkkoi vihannekset, laittoivat täytteet esille ja pyyhkivät pöydän. Lapsena kaikki maistuu paremmalta itse tehtynä, näin aikuisena kaikki maistuu paremmalta jonkun toisen tekemänä.

lauantain välipala: ulkona leikkipuistossa syötynä hedelmää, pillimehua ja jälkiruokana keksejä

Kuulemma pillimehu maistuu paremmalta kiipeilytelineessä juotuna, ja maku vaan paranee mitä korkeammalle kiipeää.

Lopuksi retki lopetettiin suklaapatukoihin, nam!

Tottakai tätä ruokavalikoimaa täydentämässä oli iso kasa hauskaa ohjelmaa. Perjantaina pizzojen syömisen jälkeen lähdettiin pariksi tunniksi ulos leikkipuistoon riehumaan, sillä jotkut niemltämainitsemattomat sudenpentujohtajat olivat juottaneet lapsille sokeripitoista limsaa pizzan kanssa. Ja antaneet ne mainitut jäätelötkin! Tuon sokeriannoksen jälkeen oltiin yllättäen kaikki aikuiset yhtä mieltä siitä, että ulos on nyt päästävä. Lapsille kengät jalkaan ja takki päälle ja ovesta ulos: ilta-aurinko paisteli vielä viimeisiä lämpimiä säteitään ja sudenpennut pääsivät huutamaan kilpaa lokkien kanssa. Perjantai-illan kunniaksi valittiin vähän sivuummalla sijaitseva leikkipuisto, joka oli mahdollisimman kaukana potentiaalisista mahdollisuuksista nähdä perinteistä keskustan perjantai-illan tunnelmaa. 

Makuupussien laittaminen paikoilleen on sellainen tapahtuma, jota jokaisella leirillä odotetaan kuin kuuta nousevaa. Yleensä ei ehditä edes lounasta syödä, kun jo kuuluu kysymys "milloin me laitetaan makuupussit?". Tällä kertaa jätettiin se show ihan viimemetreille ennen nukkumaanmenoa. Jokaiselle löytyi nukkumapaikka sudenpentujen huoneen lattialta ja laitettiin päät tyynyyn ja silmät kiinni. Iltasadun jälkeen meni vielä hetki jos toinenkin ennen kuin supattelu lakkasi ja vaihtui tasaiseen nukkumistuhinaan. Tässä vaiheessa me johtajat vetäydyimme toiselle puolelle ovea hengailemaan, katsomaan vielä yhden elokuvan ja itsekin nukkumaan. 

Aamulla käytävältä kantautui johtajien makuupusseihin reippaita juoksuaskelia, jota säesti ulkoa kuuluva lokkien kirkuminen. Lapset olivat nukkuneet hyvät yöunet, joiden voimalla jaksoi taas touhuta heti aamusta. Aamupalan kattamisen jälkeen rauhoituttiin hetkeksi pöydän ääreen värittelemään kuuttiaiheisia värityskuvia. 

Ennen päivän ulkoiluannosta painettiin vielä omat uniikit kuuttipaidat, ja mahat täynnä tortilloja suunnattiin kohti Sorsapuiston leikkikenttää. Matka taittui ensin ratikalla ja sitten jalkaisin. Sorsapuistoon päästyämme huomattiin, että se oli aivan täynnä opiskelijoita. Siinä sitten bongailtiin lasten kanssa erivärisiä haalareita matkalla leikkikentälle. Leikkipuistossa lapset saivat purkaa energiaa ja riehua vapaasti hetken aikaa, kunnes koottiin taas lauma kasaan välipalaa varten. 

Välipalan jälkeen kuutit pääsivät kokeilemaan ilma-akrobatiaa. Monet kerrat ollaan katsottu lasten kanssa yhdessä mun akrokuvia ja -videoita, nyt vihdoin ja viimein he pääsivät itsekin temppuilemaan. Saisinpa itsellenikin joskus tuota lasten energiaa: siitä huolimatta että juuri ennen akrobatiaa oltiin riehuttu ulkona leikkipuistossa lapset jaksoivat temppuilla sata lasissa. Eikä meno varsinaisesti hyytynyt akron jälkeenkään, mistä tuo kaikki energia pulppuaa... Akron jälkeen pakattiin lapset ratikkaan ja lähdettiin palauttamaan heitä laillisten huoltajiensa hellään huomaan. 

Heini