11. Kuinkas sitten kävikään? Sudenpentujen yöretki 2.-3.4.2022

Edellinen retkipäivitys oli sudenpentujen talvileiriltä, jatketaan samalla teemalla siis: tällä kertaa luvassa juttua sudenpentujen keväiseltä yöretkeltä. Jos en harrastaisi partiota, ei varmaan tällä hetkellä tulisi lähdettyä retkille. Sen lisäksi, että tällä hetkellä on ajankohtaista uusien töiden aloitus ja opintojen lopetus, tungin samaan syssyyn vielä muutonkin. Huhtikuun viimeisenä päivänä hyvästelen Kalevan ja suuntaan Näsijärven rannalle Tampellaan, aivan ihanaan parvekkeelliseen asuntoon. Kun ensimmäisen kerran kerroin sudenpennuille että muutan, sain vastauksi kauhistuneita ilmeitä ja kysymyksiä tyylillä "eikai pois Tampereelta?", "ethän muuta mihinkään kauas?" ja "ethän muuta Turkuun?". Jälleen turkuhuumoria, se kulkee selkeästi tamperelaisille lapsille äidinmaidosta. Pääsin siis tuottamaan lapsille helpotuksen, että en ole muuttamassa Turkuun enkä lopettamassa partioryhmän vetämistä. Parvekekalusteet mulla on vielä hankkimatta, sillä tässä nykyisessä kämpässä ei parveketta ole. Olen tässä pallotellut, että olisiko riippumattoteline vai perinteinen pöytäkattaus parempi. Sudenpennut äänestivät 6-0, että parvekkeelle olisi paras ostaa riippumattoteline, mutta käytännöllisyyden kannalta voi olla, että päädyn kuitenkin pöytään ja tuoleihin. Nähtäväksi jää! 

Kuinkas sitten kävikään? -nimetty leiri oli kaikkien Tampereen Lokkien, koko lippukunnan, yhteinen tempaus. Sudenpentujen osalta retki kesti vain yhden yön, nelosluokkalaiset ja sitä vanhemmat partiolaiset (partioslangilla vartiolaiset) aloittivat retkeilynsä jo perjantaina illalla. Leiripaikkana oli tällä kertaa Valkeekiven leirikeskus Ylöjärvellä. Leirialueella oli kaksi majoituskäyttöön soveltuvaa mökkiä, ulkokeittiö, ruokailukatos, puuvaja ja sauna. Toinen mökeistä haisi sen verran aromikkaalta, että kiellettiin ketään nukkumasta siellä. Toisessa mökissä oli kaksi erillistä puolta: toinen sudenpennuille ja toinen vartiolaisille. Molemmilla puolilla oli makuulaverit ja takka, jolla mökin sai lämpimäksi yötä varten. 

Ulkokeittiö ja ruokailukatos

Sudenpentujen puoli mökkiä

Ensimmäisenä ohjelmana retkellä oli leirivartioihin jakautuminen. Mä olin tulostellut etukäteen 5 A4-kokoista kuvaa tutuista hahmoista: Nalle Puh, Pikku Myy, Paavo Pesusieni, Pipsa Possu ja Pingu. Jokainen kuva leikeltiin paloiksi, ja jokainen lapsista sai käteensä yhden palasen. Sitten tehtävänä olikin etsiä muut, joilla oli samaan palapeliin kuuluvia palasia. Leirivartiot pääsivät ensimmäiseksi harjoittamaan vaihdantataloutta: tehtävänä oli vaihtaa halko lounaaseen. Leirialueelle oli jakautunut johtajia, joista jokainen "tarvitsi" jotain. Tehtävänä oli siis haastatella eri johtajia ja etsiä juuri se johtaja, joka tarvitsi jotain, mitä kustakin esineestä voitiin valmistaa. 

Vaihto 1: Lapset saivat tehtävän alussa halon. Ensimmäisenä heidän piti haastatella johtajia ja selvittää, kuka tarvitsisi halkoa. Saunalla oli yksi johtajista voivottelemassa "kumpa minulla olisi sytykkeitä" -> eipä muuta kuin ryhmissä muuttamaan halot kiehisiksi. Vaihtokauppana kiehisistä ryhmät saivat A4-paperit. 

Vaihto 2: A4-paperista piti tehdä lokkiorigami, jonka sai vaihdettua pätkään narua. 

Vaihto 3: Metsässä voivotteli yksi johtaja, kuinka hän kaipaisi jotain kaunista puettavaa. No mikäpä olisikaan hienompi asuste, kuin metsän aarteilla koristeltu kaulakoru! Kaulakorut vaihtuivat könttiin muovailuvahaa.

Vaihto 4: Keittokatoksella pohdittiin johtajaporukalla, että olisipa mukava saada kalakeittoa. Näppärät partiolaiset taikoivat muovailuvahasta kaloja, jotka vaihtuivat sitten nakkipakettiin.

Nakeista kokkailtiin trangioilla herkullista nakkikeittoa, joka lämmitti mukavasti raikkaassa pakkassäässä! Samoissa ryhmissä oli sekä pienempiä sudenpentuja että isompia vartiolaisia, mikä oli tosi näppärää: isommat auttoivat pienempiä ja pitivät sudenpennut kurissa. 

 

Päivällisen jälkeen päästiin lämmittelemään kohmeisia varpaita saunan lämpöön. Sauna oli tosi siisti ja selkeästi aika tuoreesti rempattu, aivan ihana kokemus. Saunarakennuksen portailta lähti pitkä laituri, jonka päässä makoili Näsijärvi. 

Kuten mökkiympäristössä yleensäkin, oli täälläkin huussit. Huussikoppeja oli nelisen kappaletta rinnakkain. Sarjassamme sudenpentujen hauskat sutkautukset, kävin pissareissullani tällaista keskustelua viereisessä kopissa asioivan sudenpennun kanssa:

Sudenpentu: "Heini mä nään sut tästä (seinässä olevasta) raosta!"

Minä: "Kiva juttu..."

Sudenpentu: "Kiva kun voidaan tehdä tätäkin tällee yhdessä!"

Tämä lapsi on todellakin löytänyt sen hienoimman asian partiossa: yhdessä tekemisen! Oli se sitten eväiden syömistä yhdessä, samassa teltassa yhdessä nukkumista tai pissalla käymistä yhdessä, tärkeintä että kukaan ei jää partiossa yksin vaan tehdään ja ollaan yhdessä. 

 

Tällä leirillä lasten suosikkipuuhaa vapaa-ajalla oli puhallella saippuakuplia. Niiden parissa meidän sudenpennut viihtyivät hetken jos toisenkin, halvat huvit. On kyllä tosi hienoa, miten partiossa lapset saavat huomamattaan raitista ulkoilmaa, ruutuvapaata aikaa ja liikuntaa. Ei ole nykymaailmassa itsestäänselvyys, että jätetään kännykät sivuun ja lähdetään ulos viettämään vapaa-aikaa...

Ilta huipentui vartiolaisten suunnittelemaan iltaohjelmaan, johon meidän sudaritkin saivat halutessaan suunnitella esityksiä. Iltaohjelmassa kisailtiin ja visailtiin, seurattiin hauskoja sketsejä ja laulettiin yhteislauluja. Ensimmäinen sudenpentu nukahti mun syliin puolessa välissä ohjelmaa, ulkoiluntäyteinen päivä oli tehnyt tehtävänsä. Iltaohjelman jälkeen laitettiin makuupussit paikoilleen ja etsittiin itku silmässä hävinnyttä pehmolelua, joka onneksi löytyi sudenpennun omasta rinkasta päivävaatteiden seasta. Tästäkin kriisistä selvittyämme laitettiin silmät kiinni ja asettauduttiin nukkumaan kovalle puulaverille. Mulla ja yhdellä sudenpennuista oli samanlaiset kissasukat, ja sehän oli tämän sudarin mielestä kivoimpia juttuja koko leirissä! Piti oikein ottaa kuvakin muistoksi. 

Aamun valjetessa valtava korppi huuteli ulkona nälkäisenä. Leiripaikalla asusteli todella iso korppi, oli pakko hieraista silmiä kun sen ensimmäisen kerran näki, joka tiesi tasan tarkkaan millaisissa paketeissa ihmisten ruoka tulee. Leirin ulkokeittiöllä piti joka hetki olla joku johtaja päivystämässä, ettei korppi tullut ja vienyt mukanaan ruokaa. Perjantaina se oli kuulemma varastanut onnistuneesti leipäpussista iltapalansa, ammattilaisen elkein oli avannut pussin ja vienyt näyttävästi himoitsemansa evään. Sudenpennut nousivat reippaina ja nälkäisinä makuupusseistaan ja suuntasivat leirikeittiölle mankumaan jotain suuhun laitettavaa. Me johtajat noustiin aamulla lihasjumeja ja selkäkipuja rikkaampina, hieman vähemmällä energiamäärällä kuin lapset. Aamu aloitettiin yhteisillä aamuvenytteilyllä (tämä teki niiiiiiin hyvää) ja reippaalla juoksulenkillä aurinkoisella järvenjäällä. 

Aamupäivä meni rastirataa kierrellessä, jonka jälkeen tehtiin nuotiolla hotdogeja. Jokainen sai vuolla oman makkaratikun, tai oikeammin nakkitikun, ja paistaa nakin hodarin väliin laitettavaksi. Nakin lisäksi aseteltiin sämpylän väliin kurkkusalaattia, ketsuppia ja sinappia. Lounaan jälkeen keräännyttiin vielä lipunlaskuun, jonka jälkeen suunnattiin savunhajuisina takaisin Tampereelle. 

Kotona mua odotteli Janne valmiin ruoan kanssa ja oma sänky, jossa nukuttiin yhteistuumin Jannen kanssa kahden tunnin päiväunet. Olipas taas kiva retki takana! Seuraavan kerran yöretkeillään mun sudenpenturyhmän, Kuuttien, kanssa huhtikuun vikana viikonloppuna. Silloin tarkoituksena on yökyläillä, syödä herkkuja yhdessä ja mennä kokeilemaan porukalla ilma-akrobatiaa, tätä lapset odottaa superpaljon. 

Tässä vielä lopuksi muutama kuva mun tulevalta "takapihalta". Ei ihan suoraan talon takana, mutta ei ole montaa sataa metriä näihin maisemiin. Me käytiin Jannen kanssa 1.4. iltakävelemässä Tampellan rannassa ja ihailemassa auringonlaskua. Iltakävelyt (ja joskus myös ilta-ajelut) on meidän yhteinen harrastus, siinä saa ihanasti raitista ilmaa ja näkee Tamperetta vähän eri näkökulmasta kuin perusarjessa. 

 

Ja vielä tilannepäivitystä 5.4., kun meillä on talvi kauneimmillaan. Lunta on varmaan yli 10cm, saa kahlata nilkkojaan myöten lumessa. Välillä pyryttää niin kovaa, ettei meinaa eteensä nähdä. Missä kevät?

Heini