17. Kirsikankukkia 21.5.2022

Kun asuin vielä Uudessakaupungissa, meidän omakotitalon pihalla oli omenapuita, raparperia, luumupuita, viinirypälepensas, vadelmaa, viinimarjoja kolmessa värissä, karviaisia, pieni päärynäpuu ja kirsikkapuu. Aikamoinen lajitelma kaikkea! Kirsikan ja omenapuiden kukat on olleet joka kevät mun suosikkeja, niissä on jotain niin kaunista. Herkän ja kauniin ulkomuotonsa lisäksi niissä on ihanaa, kuinka ne värjäävät koko puun valkoiseksi tai vaaleanpunaiseksi. Puut ovat mielestäni kauneimmillaan juuri kukkiessaan, ovat hedelmätkin hienoja mutta eivät yhtä hienoja kuin kukat. Näin aloitin blogipostauksen vuosi sitten, vieläkin allekirjoitan joka sanan. Tavoilleni uskollisesti menin tänäkin vuonna liian myöhään kuvailemaan kirsikankukkia Frenckelinaukiolle, vaaleanpunainen loiste oli jo takanapäin. 









 

Viime vuonna olin 15.5.2021 kuvailemassa kirsikankukkia, niitä kuvia voi käydä ihailemaassa tästä linkistä. Viime vuonna kirsikkaretki oli vuoden 33. retki, tänä vuonna ollaan tässä vaiheessa vasta numerossa 17. Kertoo ehkä siitä, kuinka kiireinen alkuvuosi on muuton, uusien töiden ja valmistumisen myötä ollut. Kesää kohti ja silloin toivottavasti päästään taas tiuhemmin nauttimaan luonnosta! 

Heini

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Alppien valloitus 2/3: "Onko vuorilla turvallista teltassa ukkosella?"

Kuva
 Day 4: Ei alppivuohi vaan kantolaama Valo tunki läpi telttakankaasta ja aamu valkeni rauhallisena. Yöllä teltassa vallitseva kosteus loi kylmää tunnetta, muuten yö oli kohtalaisen mukava. Hinkkasimme päällimmäiset hiet pois kainaloista vauvojen kosteuspyyhkeillä ja vaihdettiin yöpaitojen tilalle teknistä kangasta. Vatsat täynnä puuroa lähdettiin kipuamaan vuoren rinnettä ylös merkittyä vaellusreittiä pitkin. Aamulla ennen auringonnousua jalka nousi mukavasti ja matka yläilmoihin taittui metsikössä. Kauaa ei viileydestä saatu nauttia, hikikarpalot kiirivät otsalle heti kun aurinko alkoi mukiloida meitä säteillään. Ensimmäisellä pysähdyspaikalla puikahdettiin sisään pieneen kappeliin, joka oli kauniisti koristeltu eri elementein ja maalauksin. Auringon noustessa vuoret valaistuivat yksi kerrallaan. Vaelluksen luottokampaus: retkiletit!   Vesihörpyn jälkeen jatkettiin matkaa kantamuksiemme kanssa oli jokien ja lehmäaitausten. Alppilehmät elelevät vuorilla vapaina kuin porot tunt...
Lue lisää

16. Lempäälään katsomaan Näsinneulaa 15.5.2022

Kuva
"Olipa kerran Heini ja Janne, joilla teki hirveästi mieli lähteä retkeilemään. "Mihin me menisimme retkelle", pohti Janne mietteliäänä. "Hmm, mitä jos lähtisimme metsästämään hienoja maisemia lintutorneista?" Heini ehdotti. Onneksi Heinin äiti oli aiemmin linkannut uutisen lempääläläisestä lintutornista , joten retkikohteen päättäminen oli helppoa. Heini ja Janne pukivat ulkovaatteet päälleen ja suuntasivat autollaan Ahtialanjärven rantaan. "Katsoppas Janne tätä minun uutta retkeilyanorakkiani, eikö olekin hieno?" Heini tokaisi. "Se on ihanan värinen", Janne sanoi ja jatkoi: "onko tämäkin vanhempiesi varastosta löytyneitä aarteita?". "Kyllä on!" Heini hihkaisi iloisena: "tämän kangasvuorellisen anorakin lisäksi sain ennakkoperintönä vanhemmilta muutaman villapaidankin." Heini on innokas tyhjentämään isin retkeilyvarustevarastoa aina kun mahdollista, sieltä löytyy ihania retroja aarteita! Heini kiipesi Ahtialanjä...
Lue lisää