Alppien valloitus 1/3: Matka alkakoon!

Day 1: Lentomatka Geneveen

Ennen lentokoneeseen astumista ei tapahtunut juurikaan mainitsemisen arvoisia seikkailuja. Lentokentällä ennen koneeseen astumista kävin syömässä äidin sponsoroiman hampurilaisen Burger Kingissä ja tapoin aikaa selailemalla netistä nähtävyysvinkkejä Alpeilta. Lopulta kello löi 16.10 ja pääsin harhailemaan kohti omaa käytäväpaikkaani lentokoneesta. Matka sujui mukavasti päikkäreitä nukkuen ja seuraten, kuinka kaksivuotias ihmisenalku laittoi koko perheen jaloittelemaan lennon lomassa: tenava painoi määrätietoisesti lentokoneen käytävää eteenpäin, välittämättä perästä kantautuvista äidin kannustuksista palata omalle paikalleen. Tuollainen taapero on kyllä halutessaan oikein vikkelä ja näppärä, ja osasi selkeästi kertoa mielipiteensä turvavyövalon syttymisestä. 

Geneveen saavuttiin 1,5h myöhässä. Viimeinen tunti kierrettiin ympyrää Geneven yläpuolella, sillä paikallisen ukkosmyrkyn vuoksi lentokone ei pystynyt laskeutumaan. Kun vihdoin sain laskettua jalkani Sveitsin maaperälle, oli kello jo melkein kahdeksan paikallista aikaa. Vaelluskaverini Olivia poimi minut mukaansa lentokentältä ja suuntasimme yöksi Olivian kesäkotiin Ranskan puolelle Ferney-Voltaireen. 

Day 2: Kielitaidottomana vieraassa maassa

Aamulla kasailin itseäni sohvalta ja talonväen lähdettyä töihin raahauduin pesemään käsiäni laavuaarille, jossa hanasta piti kääntää kylmä ja kuuma vesi erikseen päälle. Talo oli selvästi nähnyt vuosikymmenen jos toisenkin, mikä huokui erityisesti juurikin keittiöstä ja pesuhuoneista. Täytin vesilasini juomakelpoisella mutta pahanmakuisella hanavedellä ja söin aamupalaksi vegaanijogurttia. Täällä ei oikein tunneta laktoosittomuutta maitotuotteissa, joten turvallisin valinta oli elää maidottomana koko reissun ajan. Kasvisruokavaliota noudattavan kaverini kanssa myös lihatuotteet jäivät minimiin, joten reissu sisälsi virkistävästi itselleni uutta ruokakulttuuria! 

Vietin päivän kierrellen suloisessa pienessä kylässä, jossa kapeita katuja kehystivät vanhat ranskalaiset kivitalot ja kukkakoristeiset aidat. Rauhallisessa kaupungissa tunnelma huokui vanhanaikaisuutta ja viehättävyyttä. Aamupäivän harhailin kadulta toiselle, tietämättä yhtään missä olin. Olin ennen reissua soittanut puhelinoperaattorilleni ja varmistanut, että toimiihan nettini normaalisti EU-maissa. Lupauksista huolimatta mobiilidata ei kuitenkaan suostunut yhteistyöhön, joten minulla ei ollut minkäänlaista pääsyä esimerkiksi Google Mapsin palveluihin. Onnistuin harhailemaan tieni ruokakauppaan, josta nappasin mukaani evässalaatin ja karkkipussin. Yksittäistä pillimehua ei koko marketista löytynyt, viiniä toki senkin edestä (kertonee jotain Ranskan viinikulttuurista). 

 

On muuten aika virkistävää, ahdistavaa ja ajatuksia herättävää olla kielitaidottomana vieraassa maassa, jossa ei vahingossakaan kukaan puhu englantia. Eikä käytettävissä ollut edes Google kääntäjää, sillä se kuuluisa mobiilidata ei toiminut. Ymmärtämättä katukylteistä mitään pyörin siellä ja täällä kaupungissa, löytäen lopulta tieni Olivian kesäkodin viereiseen puistoon. Siellä lounastelin ja otin puhelinyhteyden isiin, joka lupasi selvitellä nettiasian kuntoon. Ja sehän selvisi, kiitos isi 💛

Lounaan jälkeen vetäydyin sisälle nukkumaan päikkäreitä, selaamaan somea ja syömään karkkia: pyhä kolminaisuus! Akkujen lataamisen jälkeen nostin ruotoni pystyyn sohvalta ja lähdin selvittelemään miten postikortteja lähetellään. Ilmeisesti korttien lähettäminen oli onnistunut, sillä ainakin yhden kortin kuulin menneen perille saakka! 

Päivän aikana kävin myös katselemassa Chateau de Voltaire -museota. Ranskassa moneen museoon pääsee ilmaiseksi olemalla alle 26-vuotias Euroopan Unionin kansalainen, eli tännekin sujahdin sisään vain passiani näyttämällä. Vaaleanpunaisessa isossa rakennuksessa oli kauniisti entisöityjä huoneita, upea kartanonpiha ja mielettömiä maisemia. Terassilta avautuivat näköalat yli Alppien ja suihkulähteitä löytyi sieltä ja täältä, joiden lisäksi pihalla komeili myös tyhjennetty vanha uima-allas. Kävelin puiden reunustamaa polkua lintujen laulaessa ohi mehiläispesien ja nautin rauhasta ja hiljaisuudesta. Joku järjesteli häitään pihamaalla ja turisteja näkyi puutarhassa kameroiden kanssa. Täytyy ehkä myöntää, etten ihan vieläkään tiedä kuka Voltaire oli. Muutaman sekunnin kuuntelin ranskankielistä opastettua kierrosta, mutta jostain syystä sekään ei aukaisuut asiaa täysin. Mutta ainakin tuli koettua kulttuuria! 

Illalla osallistuimme vielä viininmaisteluiltaan, jossa maisteltiin sokkona viittä eri viiniä. Viinit olivat hinnaltaan 1-10€ väliltä ja tehtävänä oli antaa jokaiselle viinille arvosana asteikolla 1-5 sekä arvata, että minkä oli kallein viini. Paikalliseen kulttuuriin liittyen maisteltiin myös juustoja ja hedelmiä. Kulttuuria kulttuuria!

Day 3: Do you speak english?

Vaikka edellisenä iltana oltiin juotu vain kulaus jokaista viittä viiniä, herättiin aamulla seitinohueen krapulaan. Aivan loistava idea maistella viinejä vaellusta edeltävänä iltana. Siinä sitten vedettiin aamupalat naamariin ja pakattiin rinkat seikkailua varten. Mä olin ostanut vaellusta varten interrail-passin, jolla sai rajattomasti kulkea junilla neljänä itsevalittuna päivänä. Se oli kyllä ihan huippuostos, sillä se toi paljon joustavuutta ja rahallista säästöä eri kohteiden välillä matkustamiseen. Ensimmäinen juna kuljetti meidät Genevestä Brigiin, johon pysähdyttiin lounastelemaan ja metsästämään ruokia vaellukselle. 

Tärkein tehtävä: etsiä Brigistä polttonestettä Trangiaan. Helpommin sanottu kuin tehty: siellä me seikkailtiin Sveitsin saksankielisellä alueella osaamatta sanaakaan saksaa. Jes. Ja paikalliset eivät osanneet englantia, huikea yhdistelmä. Tunnetaanko Trangiaa Sveitsissä? No ei. Yritettiin näyttää paikallisille kauppiaille että minkälainen retkikeitin meillä on mukana, mutta eipä siellä kukaan tiennyt mitä Trangialla tehdään. Trangian polttimoa luultiin lampuksi, ja meille tarjottiin useaan otteeseen lamppuöljyä. Vihdoin ja viimein löydettiin englantia puhuva myyjä, joka keksi tarjota meille fondue-keittimessä käytettävää polttonestettä. Bingo! Oikea aine löydetty, eihän siihen mennyt kuin useampi tunti.

Vaellusruokien ostaminen ei ollut myöskään niin helppoa kuin Suomessa: saksankielinen Lidl ei tarjonnut meille tuttuja pussiruokia. Piti siis lähteä rakentamaan ruokalistaa uudelleen kaupan antimista. Lopulta oltiin tosi tyytyväisiä reissun ruokalistaan, kaikki oli hyvää ja saatiin uusia retkiruokasuosikkeja! Viikon menu:

Aamupaloiksi ja iltapaloiksi puuroa, kuivattuja karpaloita ja pähkinöitä. Ehdoton hitti! Kuivatut karpalot toivat sopivasti makeutta puuroon, jolloin ei ollut tarvetta kantaa mukana raskasta lasista hillopurkkia.

Lounaiksi ja päivällisiksi ainoita kaupan tarjoamia maidottomia ja lihattomia pussiruokia (nuudeli-Carry-sekoitusta ja tomaattirisotta), perunamunakasta sekä paistettua perunaa, paprikaa ja linssejä. Psst, kuuden munan kenno mahtuu loistavasti trangian kattilan sisään, jolloin se ei vahingossakaan rinkassa hajoa.

Välipaloiksi vauvojen smoothiepusseja, välipalapatukoita ja leipää maapähkinävoilla sekä tietysti tsemppikarkkeja.

Kuulostaa ehkä sekavalta seurakunnalta kaikenlaista, mutta oltiin tosi tyytyväisiä kokonaisuuteen eikä kuoltu nälkään!

Viimeisenä pysäkkinä pysähdyttii paikalliselle kahvilalle kysymään voitaisiinko täyttää vesipullot siellä. Ihana kahvilan työntekijä täytti kaikki meidän kuusi vesipulloa, ja antoi vielä meidän juomapulloihin sitruunoita (jotka itseasiassa olivat pulloissa koko vaelluksen ajan ja toivat raikasta makua juomaveteen päivästä toiseen) ja jääpaloja. ILMAISEKSI! Tarjouduttiin maksamaan, mutta eivät huolineet rahaa vastaan. Niin ystävällistä ja ihanaa 💜 Me kohdattiin tämän reissun aikana paljon ystävällisyyttä kanssaihmisiltä: junassa tuskailimme, kun emme saaneet raskaita rinkkoja nostettua hattuhyllylle itse. No viereisillä penkeillä istuvat miehet tulivat pyytämättä apuun ja nostivat rinkat kyytiin! Uskallan väittää, ettei Suomessa kukaan tule pyytämättä toisen matkatavaroihin koskemaan. 

Brigistä jatkoimme maisemajunalla läpi alppikylien. Junarata kierteli mielettömissä maisemissa vuorten rinteitä pitkin, tunneleissa läpi vuorien ja ylittäen lomakylät korkeuksissa. Aurinko paistoi ja innoissamme katselimme alppimaisemia. Oberwaldin pysäkillä laskimme jalkamme maaperälle, kiristimme rinkan remmit ja lähdimme tarpomaan kohti metsää. Teltta löysi paikkansa joen törmältä vuoren juurelta, seuraavana aamuna alkaisi kiipeäminen korkeuksiin!

 

 

To be continued...

Heini