23. Nuku yö ulkona 2022 26.-28.8.2022

Junalippu kouraan ja suunta kohti Uuttakaupunkia. Viikonlopun tavoitteena osallistua Suomen Ladun Nuku yö ulkona 2022 -kampanjaan ja käydä keräämässä kirsikkapuusta ilmaisia vitamiineja syksyä varten. Matka taittui mukavasti ja virikkeellisesti (hmm jokainen voinee seuraavan kertoman perusteella päätellä miksi moinen sanavalinta) VR:n kyydissä samassa vaunussa, jossa oli lasten leikkipaikka. Siinä vaunussa oli ainakin elämää, huhhuh. On yksi pyhä ihme, että mulla on vielä tärykalvot tallella. Aina en ollut satavarma kirkuivatko pienet ihmisenalut ilosta vai harmituksesta, mutta niin tai näin, oli volyymi ainakin kovalla. 

Pitkän juna- ja bussimatkan päätteeksi edessä odotti lapsuudesta tuttu maisema ja bussi pysähtyi Uudenkaupungin torille. Mukana kimpsut ja kampsut ja varusteet ulkona nukkumiseen. Pe-su kestävällä reissulla ensimmäisen yön nukuin vanhassa huoneessani, toisen taas vähän erilaisissa fasiliteeteissa, siitä lisää myöhempänä. Perjantai-ilta meni lähinnä hilluessa, saunoessa ja kutoessa. Rauhallista työviikosta palautumista, Mökö-koiran kanssa leikkimistä ja ihan vaan olemista. Lopulta pää tyynyyn ja uni tuli ennen kuin ehti kissaa sanoa. 

Aamun valjetessa lähdin poimimaan talveksi vitamiineja kirsikkapuusta. 10 litraa keräsin oman pihan puusta kirsikoita, joista lopulta mehustettiin lähes 4 litraa kirsikkamehutiivistettä. Niistä täyttyi pakastin mukavasti, eipä tarvitse hetkeen mehua ostaa! Lisäksi keräilin viitisen litraa kirsikoita vielä sellaisenaan pakkaseen, saapi nähdä mitä niistä vielä keksitään. Janneparka on kirsikoille allerginen, joten hän ei pääse nauttimaan tästä lähiruoasta. 

Meillähän siis kasvaa pihalla kaikenlaista, toki nykyään jossain määrin vähemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Mun lapsuudessa pihalla kasvoi omenaa, päärynää, kirsikkaa, raparperia, pensasmustikkaa, karviaisia, viinimarjaa kahdessa värissä, vadelmia ja viinirypäleitä. Nykyäänkin siis pääosaa noista pihalta löytyy, satoa tulee vaihtelevalla menestyksellä. Viinirypäleitäkin näytti tälle vuodelle tulevan! Osa vielä sitkeästi raakoja vihreitä, mutta monta terttua loisti jo violettina. 

Lauantai sisäksi lisäksi saunomista mökillä, lettujen paistamista kodassa, omenien keräämistä kotipihalta ja nurmikon leikkaamista. Mökillä Mökö nautti olostaan omalla (mikä sitten on kenenkin reviiriä) sohvallaan.

Mikään ei kruunaa mökkielämystä niin kuin kaapin perältä kaivettu sielukkaalla tekstillä varustettu mökkipaita.

#nukuyöulkona2022, miten se meni?

Illalla sateen ripsiessä virittelin isin kanssa riippumattoa ja pressua omenapuiden väliin. Tässä urbaanissa maijoituskokonaisuudessa pressun naruja pitelivät autonrenkaat. Hyttysverkon virittelin riippumattoa suojamaan, sillä en kaivannut unikaveriksi puissa asuvia ötököitä. Venetsialaisviikonloppu tarjoili parastaan ja käperryin hälinän keskellä makuupussiin. Musiikkia kuului läheltä ja kaukaa ja ilakoinnin äänet kantautuivat korviin joka suunnasta. 

Yö meni pääpiirteissään näin:

-Puoliltaöin huutoa, musiikkia ja mekastusta, joka hiljeni kahteen mennessä

-Tunnin välein kevyttä sadetta ja pressuun puista tipahtelevia omenoita, onneksi oli se pressu (muuten olisi ollut aamulla kaikki paikat märkänä ja mustelmilla

-Aamuneljältä kuului intensiivistä erimielisyyksien selvittelyä kadulta (vuorosanoilla "puhu, kerro mikä on" ja "yhyy yhyy en")

-Aamuviideltä ukkonen, joka ajoi sisälle jatkamaan unia

Näiden eri näytösten välissä nukuin yllättävän hyviä pätkiä, raikkaassa ulkoilmassa uni usein maistuukin hyvin. Ja Tampereeen ydinkeskustassa asuvana olen aika tottunutkin viikonloppuöiden levottomuuteen, kesän festarit viimeistään ovat lyöneet viimeisen naulan siihen arkkuun.

Kuvasin yön aikana kaksi videota, jotka hyvin kuvaavat eroa sateen määrässä. Ensimmäinen video on kuvattu illalla nukkumaan mennessä, toinen hieman ennen ukkosen alkamista. Luonnonrauhaa ei tullut juurikaan koettua, mutta tällaista luonnon taustamusiikkia senkin edestä. Videoille ei onneksi kuulu venetsialaismeiniki, siinä ei todellakaan ole mitään taltioimisen arvoista.

Paluumatka Tampereelle taittui menomatkan tavoin täpötäydessä junassa leikkivaunussa, tällä kertaa kyydissä oli varmaan kolme kertaa enemmän mukuloita kuin menomatkalla. Vaihtelevasti nukutun yön jälkeen väsymys oli sentasoista, että leikkien ja riitojen äänistä huolimatta nukuin hyvät päikkärit junan penkissä. 

Heini