25. Murikka 4.9.2022

Vielä ei päästy ruskaretkeilemään, mutta syysretkeilemään kuitenkin. Kohteena oli Teiskossa sijaitseva Murikka, jonka rantaan lipattaa Näsijärven aallot. Ihana vuoroin aurinkoinen vuoroin pilvinen syksyisen raikas ilma, hyvä seura ja eväät.

Vaatetuksen valitseminen oli tälläkin kertaa supervaikeaa, ikinä ei voi tietää ottaako kylmä tuuli metsään vai onko tuulettomassa auringossa paahtavaa. Luulis että tällä mun retkeilykokemuksella osais jo valita sopivat vaatteet mutta ei, kyllä oli päiväkoti-ikäisenä elämä helppoa kun äiti huolehti vaatetuksesta. Mun asuvalinta inspiroi Jannen kutsumaan mua Pikku Myyksi, olihan mulla päällä punainen takki, mustat housut ja hanskat ja hiukset jonkinlaisella nutturaa muistuttavalla viritelmällä. 

Pururata kulki vehreässä metsässä ja kaartoi aina välillä lähemmäs rantaa, jossa upeilta kalliopaikoilta saattoi bongailla purjeveneitä. Eväspaikka löytyi pitkän laiturin päästä, jossa oli fasiliteetteina puisia tuoleja, jotka pysyivät kuin pysyivätkin kasassa, niiden tuolien iän ja habituksen perusteella ei tuntunut itsestäänselvyydeltä tämä. 

Ensimmäisen syysretken tunnistaa siitä, että silloin on mukana lämmintä juotavaa! 

Kun metsässä liikkuu silmät auki, saattaa bongata kaikkea hienoa ja ihmeellistä. Joskus ne asiat on ihmisten tekemiä, joskus luonnon omia yksityiskohtia. Tällä reitillä pienet tontut kuikuilivat ohikulkijoita ojan vieressä olevalta kannolta. 

Myyntipuhetta retkipaikasta: Murikan alueelle ajaa jonkin aikaa Tampereen keskustasta, mutta tie sinne on hyväkuntoinen. Auton saa parkkiin Murikanrannan parkkialueelle ja pururadalle pääsee heti parkkipaikan reunalta. Pururata on selkeä ja siellä pärjää niin jalkaisin kuin vaikka lastenvaunujenkin kanssa. Nuotiopaikkoja ei vastaan tullut, mutta kivoja evästelypaikkoja kallioilta ja rannasta löytyy. Ja puissa on naavaa, mikä on itsessään kehu ilmanlaadulle. Jälkiruokaa saattoi poimia maasta puolukoiden ja vadelmien muodossa. Ja löytyipä metsästä myös kanttarelleja ja variksenmarjojakin. 

Heini