3. Vuorenkuninkaan luolassa 9.1.2022
Viimeinen lomapäivä! Me ollaan Jannen kanssa loman aikana ilmeisesti nukuttu univelat sen verran hyvin pois, että ollaan herätty aamulla seitsemän aikoihin. Jotenkin se uni vain loppuu ja herää virkeänä kukonlaulun aikaan. Aamupalapöydässä oltiinkin siis jo puoli kahdeksan aikoihin. Janne taikoi aamupalaksi paistettuja banaaneja siirapilla, tämä loma herkutellaan tunnollisesti loppuun saakka. Aamupalan jälkeen lähdettiin reilun tunnin pituiselle aamulenkille. Tampereen aamuhämärässä vastaan tuli vain eläkeläisiä ja koirankusettajia, me ei varsinaisesti kumpaankaan kategoriaan kuuluta, mutta sulauduttiin hyvin joukkoon kuitenkin.
| Tamperelaisia viisauksia Kehräsaaren seinässä. |
Meillä ei ollut mitään ennalta suunniteltua reittiä, vaan mietittiin risteyksissä fiiliksen mukaan minne lähdetään. Ensimmäisenä suunnattiin kohti Kalevan kirkkoa, josta matka jatkui Tammerkoskelle...
...josta Hämeenpuistoon...
...josta Kehräsaareen...
...josta takaisin kotiin teekupposten äärelle. Huomenna jatkuukin (etä)koulu ja paluu arkeen. Tosi mielelläni toteaisin "paluu arkeen ja harrastuksiin", mutta koronatilanne tuo hieman epävarmuutta tuolle jälkimmäiselle rintamalle. Ilma-akrobatiatreenit ovat toistaiseksi jäissä, eikä partion aloittamisesta ole vielä tullut ajantasaisia ohjeistuksia. Kovasti toivon, että päästään Kuuttien kanssa parin viikon päästä aloittelemaan partiokevättä pulkkamäen merkeissä, mutta nähtäväksi jää kuinka käy.
Tämä päivä lopetettiin kuten se oli aloitettukin: ulkoiluun. Illan päälle käytiin vielä Pirkkalassa Taikamaassa ihailemassa Vuorenkuninkaan luolassa -valoesitystä. Esityksessä lumiset kuuset oli valaistu loistamaan eri väreissä musiikin tahtiin. Metsän pimeys loi loistavan kontrastin yksittäisille valaistuille puille. Välillä koko metsä loisti pinkkiä valoa, välillä vain muutama kuusi välkehti yksittäin ympäri metsää. Kaikenkaikkiaan hienoa ja upea esitys! Esityspaikalle löysi seuraamalla satumaista lyhtyjen valaisemaa polkua, jonka molemmin puolin puut kantoivat ylpeänä lumikerroksia oksillaan.
Nyt mulla on ollut jo muutamalla ulkoilu- ja kauppareissulla mukana nuo ekassa postauksessa mainostetut tumpunpidikkeet. Ja ne on i h a n a t. Ei tarvise miettiä mihin hanskat laittaa kun kaivaa samanaikaisesti taskusta maskia, puhelinta, avaimia ja elämänhalua. Ei tarvitse miettiä mihin Prismassa hanskat ovat tällä kertaa tippuneet, kun kiirehtii jo hirveässä pissahädässä kassalle. Vahva suositus näille!
Heini
Kommentit
Lähetä kommentti