7. Jääveistoksia Ikurissa 23.1.2022


Viimeisen kolmen kuukauden sisään ollaan Jannen kanssa sivistetty itseämme valotaiteella useampaankin otteeseen. Joulukuussa kulttuuria koettiin valopatsailla, tammikuussa metsässä valoesityksessä ja nyt tällä kertaa ihasteltiin valaistuja jääveistoksia Tampereella Ikurissa. Jääveistokset kuvasivat Kirsi Kunnaksen tarinoissa esiintyviä hahmoja. Veistokset oli superhienoja pienine yksityiskohtineen, papukaijoillekin oli kaiverrettu höyhenet yksitellen. Ihmismäärä näyttelyä katsomassa oli aivan jäätävä, lähinnä paikalla oli lapsia perheineen. Me osuttiin onneksi paikalle ihan hyvään aikaan, hieman myöhemmin paikalle ilmaantuneet saivat jonottaa yli 10 metriä, Janne veikkaili että jono saattoi olla jopa 20m, pitkässä jonossa päästäkseen taideteoksia ihailemaan. Turvavälit eri porukoiden välillä säilyivät kohtalaisesti, mutta kyllä sai jalkojensa kanssa olla tarkkana ettei astunut pienen taapertajan päälle.

Mun suosikiksi nousivat yllättäen pinkeiksi valaistut possut. Olen ollut lapsena armoton possufani: nukuin yöni pää possutyynynliinalla, yöpöydällä oli possuvalo, sängyssä sata possupehmolelua ja omistan kaksi isoa tietokirjaa possuista. Ja toki kokoelmaa täydentävät possulautapelit, possupatakintaat ja possuaiheiset korut. Joka vuosi pyysin synttärilahjaksi elävää possua, vieläkään en ole sitä saanut. Onneksi seuraavat synttärit ovat jo kahden viikon päästä, ehkä silloin toive vihdoin toteutuu! Olisihan se aika hienoa, kun kasvattaisi pientä possua kerrostalossa Tampereen keskustassa.




Pinkkejä pupuja!

Jokaisen patsaan luona oli kyseisen teoksen nimi, sekä pätkä Kunnaksen kirjoittamaa tekstiä.

Kuva ei oikein anna oikeutta taiteelle, tässä patsaassa pöllö kurkkaa kolostaan!



 Heini

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Alppien valloitus 2/3: "Onko vuorilla turvallista teltassa ukkosella?"

Kuva
 Day 4: Ei alppivuohi vaan kantolaama Valo tunki läpi telttakankaasta ja aamu valkeni rauhallisena. Yöllä teltassa vallitseva kosteus loi kylmää tunnetta, muuten yö oli kohtalaisen mukava. Hinkkasimme päällimmäiset hiet pois kainaloista vauvojen kosteuspyyhkeillä ja vaihdettiin yöpaitojen tilalle teknistä kangasta. Vatsat täynnä puuroa lähdettiin kipuamaan vuoren rinnettä ylös merkittyä vaellusreittiä pitkin. Aamulla ennen auringonnousua jalka nousi mukavasti ja matka yläilmoihin taittui metsikössä. Kauaa ei viileydestä saatu nauttia, hikikarpalot kiirivät otsalle heti kun aurinko alkoi mukiloida meitä säteillään. Ensimmäisellä pysähdyspaikalla puikahdettiin sisään pieneen kappeliin, joka oli kauniisti koristeltu eri elementein ja maalauksin. Auringon noustessa vuoret valaistuivat yksi kerrallaan. Vaelluksen luottokampaus: retkiletit!   Vesihörpyn jälkeen jatkettiin matkaa kantamuksiemme kanssa oli jokien ja lehmäaitausten. Alppilehmät elelevät vuorilla vapaina kuin porot tunt...
Lue lisää

16. Lempäälään katsomaan Näsinneulaa 15.5.2022

Kuva
"Olipa kerran Heini ja Janne, joilla teki hirveästi mieli lähteä retkeilemään. "Mihin me menisimme retkelle", pohti Janne mietteliäänä. "Hmm, mitä jos lähtisimme metsästämään hienoja maisemia lintutorneista?" Heini ehdotti. Onneksi Heinin äiti oli aiemmin linkannut uutisen lempääläläisestä lintutornista , joten retkikohteen päättäminen oli helppoa. Heini ja Janne pukivat ulkovaatteet päälleen ja suuntasivat autollaan Ahtialanjärven rantaan. "Katsoppas Janne tätä minun uutta retkeilyanorakkiani, eikö olekin hieno?" Heini tokaisi. "Se on ihanan värinen", Janne sanoi ja jatkoi: "onko tämäkin vanhempiesi varastosta löytyneitä aarteita?". "Kyllä on!" Heini hihkaisi iloisena: "tämän kangasvuorellisen anorakin lisäksi sain ennakkoperintönä vanhemmilta muutaman villapaidankin." Heini on innokas tyhjentämään isin retkeilyvarustevarastoa aina kun mahdollista, sieltä löytyy ihania retroja aarteita! Heini kiipesi Ahtialanjä...
Lue lisää