14. Poppareita ja ansiomerkkejä 11.5.2022

Keskiviikon partiokokouksessa tutustuttiin sudenpentujen kautta toiseen kulttuuriin kuuluvaan esineeseen, osana Maailma-partiomerkin suorittamista. Maailma-merkkiin liittyen ollaan jo aemmilla kokoontumisilla leikitty ulkomaalaisia leikkejä, maisteltu ulkomaalaisia karkkeja ja järjestetty islantilainen First Day of Summer -juhla (eli siis syötiin jäätelöä ja leikittiin). Tällä kertaa veisteltiin itse syömäpuikot, tehtiin trangialla poppareita ja syötiin poppareita puikoilla. Eli siis suomeksi: vietiin 14 lasta Tampereen keskustan leikkipuistoon puukkojen kanssa. Sihen oli ehkä syynsä, miksi valittiin hieman syrjäisempi ja ei-niin-suosittu leikkipuisto. Mutta tällaista se partio on! Tehdään juttuja, joita ei muissa harrastuksissa tai perusarjessa hairahdu tekemään.   

 

 

Veistely meni kaikkien lapsien osalta hienosti! Meillä oli mukana kaksi uutta lasta tutustumassa partioon: autoin alkuun ja kerrattiin turvallista puukon käyttöä, niin ensikertalaisetkin veistelivät kuin vanhat tekijät. Kaikki lapset selvisivät ilman haavereita ja jaksoivat hyvin keskittyä tekemiseen. Poppareidenkin tekeminen on maailman helpointa: trangia kasaan ja tuli alle, öljyä ja popparinjyviä kattilaan, kansi päälle ja odotetaan poksumista. Meillä unohtui vahingossa suola kotiin, mistä lapsilta tuli suora palaute: "ilman suolaa nää on jotain terveyspoppareita! Jätitko sä Heini suolan tahallaan kotiin jotta nää ois terveellisempiä, koska sä oot terveydenhoitaja?". Hyvin maistuivat terveelliset popparit lapsille ilman suolaakin. Ja lopuksi jaettiin ansaitut merkit kiinnitettäväksi partiopaitoihin!

Tässä netistä lainattu kuva kyseisestä suoritusmerkistä!

Aikuiset ei noista suoritusmerkkejä saa, mutta minä sain Hämeen Partiopiirin pronssisen ansiomitalin! Ansiomerkit jaettiin perinteisesti Yrjönpäiväjuhlassa, jossa myös sudenpennut antavat partiolupauksensa. Mä en tänä vuonna päässyt juhlallisuuksiin osallistumaan, joten sain haltuuni "suuren palkinnon" (kuten sudenpennut asian ilmaisivat) hieman myöhemmin. Mitali jaettiin saatesanoilla "Ansiomitali on tänä vuonna myönnetty lokille (ollaan siis tosiaan Tampereen Lokit, eli puhutaan lokeista) joka on pitkäjänteinen, rauhallinen ja lämmin persoona. Hän uudistaa rohkeasti partiotoimintaa unohtamatta kuitenkaan sen erähenkisyyttä." Aiempia meriittejä mulla on Suomen Partiolaisten myöntämät II luokan Mannerheim-soli ja Collanin solki. Mulle partiossa ei ole kuitenkaan tärkeää merkkien määrä tai suorittaminen: enemmän painotan sitä kaikkea, mitä partiossa pääsee tekemään ja kokemaan. Kavereita, reissuja ja mahdollisuutta olla turvallinen aikuinen lasten arjessa. Oon ollut partiossa vuodesta 2006: ensin Uudenkaupungin Merihaissa ja vuodesta 2018 Tampereen Lokeissa. Mun arjessa partio näkyy parhaiten juuri sudenpentujen viikoittaisessa johtamisessa, innostuksessa retkeilyyn ja rakkaudessa luontoon. Uskon myös, että partio on antanut terveydenhoitajuuteen vähintään yhtä paljon kuin terveydenhoitajuus partioon. 

Mitä olen partiossa oppinut sudenpennuilta?

1. Parempi hanskat märkänä kuin pissat housussa - tästä voinemme kaikki olla yksimielisiä

2. Lautasta ei ole pakko tiskata, sen voi myös nuolla puhtaaksi - olen tästä huolimatta päätynyt tiskaamaan

3. Jos matkustaa Turkuun, matkustaa ulkomaille - tästä pohjustusta täällä

Mitä olen itse toivottavasti  opettanut sudenpennuille?

1. Aina voi kysyä apua! - Kun joku lapsista ei löydä jotain rinkastaan tai osaa tehdä jotain, mun vastaus tilanteeseen on lähes aina "katsotaanko yhdessä?". Puolestatekemistä yritän välttää: moni asia olisi sata kertaa nopeampi kun tekisin sen itse, mutta eipä lapset opi jos ei yhdessä harjoitella. Apua saa kysymällä, ja ensi kerralla ehkä osaa jo itse vähän enemmän!

2. Se että tehdään yhdessä, on tärkeämpää kuin se mitä tehdään. - Joskus on kivaa, joskus on kurjaa. Mutta kun on kurjaa yhdessä, se on sitten kivaa. Yhdessä selvitään kaikesta!

3. Vahinkoja sattuu! - Tavaroita katoaa, hajoaa ja haavereita tulee. Välillä laitetaan laastareita ja välillä korjataan repun vetskareita. Toinen mun vakilauseista partiossa on "sellaista sattuu", sopii niin kompastumisiin kuin lattialle kaatuneeseen mehuunkin. Yleensä kaikki ratkeaa keinolla tai toisella, kun vain uskaltaa tulla kertomaan mitä on tapahtunut.  

Tätä postausta varten etsittiin äidin kanssa yhteistyössä kuvia mun partiotaipaleelta: mä kaivelin arkistoista tuoreempia otoksia ja äiti koti-kotona selaili Uudenkaupungin Merihaiden 50v historiikkia vuodelta 2013.

Veikkaisin että ensimmäinen partioparaatini Turussa vuodelta 2007!

Tässä lisää paraatijuhlallisuuksia Uudestakaupungista, ehkä vuodelta 2010-2011, jossa marsiin lippuairueessa.

Mainitsemisen arvoista, että partion kautta olen tavannut Ruotsin kuningasparin ja päässyt jopa samaan kuvaan heidän kanssaan!

Tässä välissä vaihtuikin sitten partiohuivi

Nämä kuvat on mun ensimmäiseltä pitkältä vaellukselta Lapissa Lemmenjoella. Tästä se vaellusinnostus lähti!

Partiolaiset eivät eksy, joskus vaan kuljetaan pidempiä maisemareittejä...

Suo, märät kengät ja raskas rinkka: kaikessa kamaluudessaan parasta bestiä!

Partio on välillä myös päiväunia tunturin rinteellä!

Tähän kuvaan liittyen täytyy ehkä myöntää, että pääsin itse reippaana kiipeämään tuonne ylös, mutta ilman apuja en päässyt alas... Hupsista!

Vuoden heinimäisin tempaus: perunoiden kasvattaminen parvekkeella! 

Mulla on ollut huhtikuun alusta lähtien perunat itämässä ikkunalla. Äiti ja Janne suhtautuvat projektiin pienellä varauksella, mutta kokeneena pienviljelijänä (olenhan jo kahtena kesänä aiemmin kasvattanut perunoita multasäkissä meidän omakotitalon pihalla Ukissa) luotan Rainbown yleisperunoiden voimaan. Kuusi perunaehdokasta tulivat talouteen partioleiriltä: nakkikeittoperunoita jäi muutama yli, joten tottakai kotiutin ne ikkunalaudalleni. Kuudesta ehdokkaasta neljä osoitti kiinnostuksensa ja kykynsä tehtävään ja kasvattivat sekä juuret että vihreät lehdet vappuun mennessä. 

7.5. koitti odotettu kylvöpäivä, kun perunat vaihtoivat ikkunalaudalta pikkukupeista vaaleanpunaisiin 10 litran ämpäreihin kasvamaan ja nauttimaan auringosta. Uskon ja luotan, että nimenomaan vaaleanpunainen ympäristö tarjoaa parhaan kasvualusta pottusille!

 

12.5. Tilanne on selkästi muuttunut ja perunat kasvaneet vauhdilla! Toistaiseksi ympäristönä on keittiön lattia, sillä ulkolämpötilat öisin ovat kovin vaihtelevia. Emme ota riskiä, että halla veisi sadon!

 

14.5. Kahdessa päivässä taas iso muutos! Parvekkeen lämpötila päivisin 18-20 astetta ja seitsemän jälkeen aamulla 15 asteen kieppeillä. Eikögän potut kohta pääse parvekkeelle tankkaamaan aurinkoenergiaa. Kuka kasvattaa isoimman sadon? Kenen ämpäri täyttyy jälkikasvusta? Jättääkö joku leikin kesken?

  

Ja vielä lopuksi: mitä kuuluu kesän vaellussuunnitelmille?

No mepä laitettiin yhdessä yössä vaellussuunnitelmat uusiksi. Lentolippuihin sijoitin 300e, joilla pääsen näppärästi Sveitsiin ja takaisin heinäkuun alussa. Vaihdettiin Lapin tunturit Sveitsin alppeihin! Lappiin lähdetäänkin sitten syyslomalla, kun viedään sudenpennut ihmettelemään elämää tuntureiden keskellä. Mahtavia reissuja siis tulossa, en malta odottaa!

Heini